keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kiitoslahjat

Osa teistä lukijoista tiesi tuskallisen gradumaratonini. Olin saanut töissä muutamilta työkavereilta apua muun muassa tekstien kommentoimisessa, oikoluvussa, kuvien käsittelyssä ja niin edelleen. Yksin olisin tehnyt hassuja ilmauksia, ylipitkiä virkkeitä ja epäselviä kuvia. Yliväsyneenä olin valitellut gradun työstämisestä liikaakin ja sitä lähipiiri oli joutunut kestämään. Päätin, että teen joitakin kiitoslahjoja niille henkilöille, jotka olivat auttaneet mua vaikeiden jaksojen yli. Kesälomalla oli ollut aikaa miettiä, mitä neulomuksia voisin antaa lahjaksi. Loistavia gradunohjaajia en toki unohtanut.
Tämä kaunis "Lehto"-huivi lähtee sille henkilölle, joka oli ystävällisesti kommentoinut tekstejäni ja erityisesti gradun sisältöä yleensäkin. Hän oli myös auttanut kirjallisuuden etsinnässä ja ehdottanut, mitä muuta apua voisin saada gradun kirjoittamiseen. Puolikas isoäidinneliö-huivi on virkattu Novitan Puro-langasta (Lehto) ja siihen oli mennyt vähän yli 400 grammaa lankaa.
Nämä somat lapaset saa henkilö, joka oli kärsivällisesti käsitellyt gradun kuvia uudestaan ja uudestaan. Siinä hän oli taitava. "Pearl Chain Mittens"-lapaset lämmittävät sitten tulevana talvena tämän henkilön kätösiä. Vanhat Novitan Nalle-langat ovat hyviä kirjoneuletöihin ja joissakin langoissa on myös aloe veraa ja jojobanöljyä. Nykyään niitä ei enää saada. Vahinko. Neuleohje löytyy Ravelrysta. Toinen työkaveri, vanha konkari, oli tullut silloin tällöin auttamaan kuvien käsittelyssä. Annoin aiemmin hänelle villasukat, jotka menivät piloille pesussa. Teinkin hänelle toiset, vähän vastaavat sukat. Lanka on Novitan Nalle kukkaketo (orvokki) ja sukkiin meni lähes tasan 100 grammaa. Kirjoitin vielä sukkien pesuohjeen, ihan varmuuden vuoksi.
Kun olin saanut gradun tekstit kokoon ja kielenhuollolliset viilaukset oli tehty, päätin, että nyt riittää ja laitan sen menemään. Mua auttoi vastavalmistunut maisteri, joka hallitsee pdf-käsittelyn. Toimiston käyttöön tarkoitettu pdf-toiminto ei riittänyt, sillä painotalo vaati muutamia tiettyjä asetuksia. Muutamien jännittävien hetkien jälkeen gradu oli valmis painatukseen. Ajattelin, että tämä kaunis ja ohuehko virkattu huivi lämmittäisi varmasti tämän tuoreen maisterin hartioita syys- ja talvipäivinä. Vielä kahdelle työkaverille täytyy vielä keksiä sopivia kiitoslahjoja. Pitää vain katsella lankavarastoa ja selailla käsityökirjoja. Gradunohjaajista toinen sai sukat jo viime vuonna eri yhteydessä ja toinen ohjaajista sai värikkäät sienestyssukat. Lanka on loistava Lanitium Ex Machina, jota saa muun muassa Villavyyhdestä. Tämä ohjaaja on sienihullu, joka viihtyy mielellään metsässä aika pitkään. Postitin sukat jo viime viikolla ja ohjaaja sai ne eilen, kun oli ensimmäinen työpäivä lomansa jälkeen. Ne ovat kuulemma toivottuja. Hyvä niin.
Pakkasin tänään kaikki kiitoslahjat kasseihin ja kirjoittanut pakettikortteihin pesuohjeet. Ylihuomenna vien ne töihin.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

T-paidat uuskäyttöön

Perheessämme aikuiset pojat käyttävät paljon t-paitoja ja poikani saa aina salibandyturnauksissa värikkäitä kisapaitoja. Niitä kertyy helposti paljon. Sitten ne menevät pieniksi tai rikkinäisiksi ja joutuvat roskikseen. Mieheni ottaa niitä omaan käyttöön, kuten auton tai moottoripyörän huoltoon räteiksi. Tuumin, miksen voisi myös hyödyntää hyvää materiaalia omassa harrastuksessani. Kaverini laittoi linkin Facebookiin, jossa kerrotaan, että t-paidoista saa hyviä mattoja. Tuumasta toimeen. 



Leikkasin lyhyet hihat ja kaulukset pois ja taitoin vartalo-osan kahtia. Leikkasin sitten kangasta melkein suikaleiksi (jätin reunat leikkaamatta). Tämän jälkeen avasin kankaan auki ja leikkasin ensimmäisen kaitaleen auki. Näin ensimmäinen kaitale saatiin nauhaksi ja leikkasin seuraavan kaitaleen auki ja niin edelleen. 


Jos haluaa saada mukavan maton vaikka makkariin, niin noin 50 paitaa tarvitaan. Tämä lankakasa riittäisi korkeintaan vessamatoksi. Täytyy laittaa taas viesti kavereille, että mulle voi tuoda vanhoja t-paitoja.

Kuvassa viime vuonna tekemäni virkattu matto.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Päiväretki Tampereelle

Tampereella sijaitsee miltei maailman ainoa Lenin-museo (www.lenin.fi). Kesällä uutisoitiin, että Lenin-museo fuusioidaan Työväenmuseo Werstaaseen ja ajattelin silloin, että tuo Lenin-museo täytyy katsastaa ennen sen sulkeutumista. Eilen perjantaina toteutui tämä ajatus ja hyppäsin rattiin. Hämeenpuistossa sijaitseva Lenin-museo on pieni, mutta erittäin informatiivinen.
Kun Lenin-museo oli nähty, niin piti käydä eräässä pakollisessa paikassa. Kerä-lankakauppa (Aleksanterinkadulla, www.kera.fi) on yksi suosikkipaikoistani. Kaksi naista, Jonna ja Elina, perustivat putiikin viime vuonna ja viime viikolla tuli ensimmäinen vuosi täyteen. Putiikissa on niin ihana tunnelma: kauniit seinätapetit, lankahyllyt ja hieno pitkä pöytä. Asiakaspalvelu oli myös huippua. Sinne kannattaa tulla kauempaa!
Matkamuistoja piti tietysti ostaa. Kassiini sujahti muutamia lankakeriä. Kiitos ystävälleni, joka tuli mukaani tälle päiväretkelle!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Villatakkia täytyy saada

Olen aina neulonut sukkia, myssyjä ja huiveja, koska ne ovat nopeita projekteja ja helppoja lahjaideoita. Isompia töitä olen toki tehnyt, kuten boleroja ja neulejakkuja, mutta harvoin. Mua aristaa erityisesti kappaleiden ompelu, sillä pelkään, jos hihat eivät istu etu- ja takakappaleeseen hyvin. Olen tutustunut myös muihin neulontatapoihin, kuten esimerkiksi kaulasta harteille ja vartalolle-neulontatapaan (raglahihat), ja tykkään siitä kovasti. Silti näitä ohjeita on vielä vähän verrattuna niihin ohjeisiin, missä täytyy ommella kappaleita yhteen. Tässä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin harjoitella. Olivathan ensimmäiset villasukkani erinnäköisiä kuin viimeisimmät tekemäni sukat... Näin eräässä kaupassa Novitan Isoveli-langat tarjouksessa ja lempivärini, sinapin väri, oli juuri siinä tarjoushyllyllä. Ajattelin, josko tekisin niistä langoista perusvillatakin, jota käyttäisin syyspäivinä esimerkiksi pihatöissä tai koiralenkillä. Tuumasta toimeen! Kappaleiden teko oli nopeaa, sillä Novitan Isoveli-lanka on paksuhko ja puikkojen suositus on 5-6. Työhön meni 700 g lankaa.
Taka- ja etukappaleiden kiinnittäminen oli helppoa, mutta mua jännitti, kun aloitin hihojen kiinnittämisen. Ompelin ja purin monta kertaa, koska en ollut tyytyväinen tuloksiin.
Lopulta sain villatakin valmiiksi. Hihat istuivat melko hyvin, mutta saatan höyryttää joitakin paikkoja, että hihojen reunat tasoittuisivat. Kuulemma käytössä pienet epätasaisuudet tasoittuvat. Toivotaan niin. Olen kuitenkin tyytyväinen takkiin. Tästä saisi kunnon kaverin syysilloiksi.
Löysin pienen kauneusvirheen. Olin nimittäin kutonut takakappaleeseen 2o 2n-resorin ja etukappaleissa taas on 1o 1n-resorit. No niin, kukapa sen huomaisi.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Villalankoja matkatuliaisina

Työni vuoksi matkustelen paljon, sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen matkakohdetta tutkin lankakauppoja netistä ja kyselen työkavereiltani vinkkejä. Joskus työmatkani aikataulu on niin kireä, niin ei sittenkään ehditä kauppoihin. Kaksi kertaa ehdin kuitenkin piipahtaa ruoka- tai kahvitauolla, jos lankakaupat sattuivat olemaan hyvin lähellä. Esimerkiksi joillakin lentoasemilla, kuten Färsaarilla, myydään villalankoja (tietysti turistihinnoilla). Färsaarilla myydään kauniita ja värikkäitä lankoja. Useimmiten niissä on vieläkin lanoliinia jäljellä. Olen ajatellut tehdä värikkäitä lapasia hyville ystävilleni. Matkasta on kulunut jo yli vuosi...
Kävin Grönlannissa, Nuukissa viime syksynä. Kuulin, että grönlantilaiset neulovat myös paljon. Ei sitten muuta kuin ostoskeskukseen ja turistikauppoihin. Myskihärän villa (kuvassa ruskeanharmaa lanka) on äärettömän kevyt ja pehmeä. Vain 50 grammasta saa 400 metrin pitkää lankaa! Vasta kotona laskin, paljonko tämä villa maksoikaan. Taitaa olla elämäni kallein lankaostokseni! Vihreä lanka taas on genuniuksen villaa (en löytänyt suomenkielistä käännösvastinetta). Tanskalaiset villalangat ovat edullisia ja grönlantilaisten suosiossa.
Jouluna olin luentomatkallani Japanissa ja majoituin Kobessa. Matkaohjelmani oli valitettavasti tiukka ja ainoana vapaapäivänäni minut vietiin Kiotoon katsomaan kauniita temppeleitä ja syömään paikan erikoisuuksia. Lankaputiikit saivat suurella suosiolla jäädä. Silti koulutusviikon aikana mulla oli mahdollisuus käydä ostamassa lounasta lähimmästä ostoskeskuksesta ja kas, siellä oli lanka- ja kangasnurkka. Kaikki tavarat ja materiaalit olivat vain japaniksi. Villalangat (puoliksi villaa ja puoliksi jotain muovista) olivat valitettavasti tehty Kiinassa. Ostin kuitenkin muutamia villalankoja, virkkuukoukkuja, japanilaisia kangaspaloja ja muutamia käsityölehtiä.
Islantilaiset ovat tunnetusti ahkeria neulojia. Islantilainen työkollegani tiesi intohimoisen harrastukseni ja vei meidät, naispuoliset suomalaiset edustajat erääseen tehtaanmyymälään, missä myydään suomalaisillekin tuttuja Lopi-merkkisiä villalankoja. Siellä oli sattumalta jokin kampanja ja kaikki langat myytiin 15 % alennuksella.
Muiden työkaverien tutkiessa postikortteja kirjakaupassa katselin kirjoja. Tämä islantilaisten perinnelapasten opas on tietysti islanninkielistä, mutta kaaviot ovat aika hyviä. Islantia taitamaton voi itse laskea, montako silmukkaa tarvitaan, ja kokeilla mallitilkun kanssa.
Ennen kuin lähdin tälle kesälomalle, tein vielä yhden ulkomaantyömatkan Irlantiin, Dubliniin. Kuuluisan Trinity College Dublin-yliopiston vieressä oli ostoskatu. Ystävieni kanssa tehtiin tarkastuskäynti ja huomasin erään turistikaupan ikkunasta lapun, jossa sanotaan, että yläkerrassa myydään villalankoja. Siellä oli ollut irlantilaisia aran tweed-lankoja myynnissä. Värivaihtoehtoja oli paljon, mutta kallistuin silti sammaleenväriseen.
Kun kerään itselleni villalankoja matkatuliaisiksi, täytyy aina muistaa myös muita perheenjäseniämme. Ne tuliaiset saavat olla muutakin kuin villaa.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Harjoitus tekee mestarin

Blogin käyttö on mulle uutta - älkää ihmetelkö sekavaa vaikutelmaa. Harjoitus tekee mestarin -sanonta pitää paikkaansa. Onhan mulla, kesälomalaisella rutkasti aikaa korjata tai hioa tekstejä ja kuvia. Pääotsikon alla oleva kuva on otettu tällä hetkellä tekeillä olevasta neuletyöstäni. Mikähän tästä tulee, selviää sitten, kun olen neulonut kuuden kerän verran. Helsinkiläisestä Vihreästä Vyyhdestä hankittu lanka on etelä-afrikkalainen By Sweet (70 % luomupuuvillaa ja 30 % bambua). Ostin siksi, että värit ovat kutkuttavan ihania! < <

Kesälomalla

Sain graduni painoon kesäkuun lopussa ja se hyväksyttiin samalla viikolla Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella. Olin niin helpottunut ja lupasin itselleni, että voin neuloa niin paljon kuin haluan. Mökin yläkerrassa odottaa valtavan iso lankavarasto. Tuli sitten ongelmia: mitä tekisin ensimmäiseksi? Hypistelin lankoja pitkään ja selailin käsityölehtiä. Do it -lista on pitkä, pitkä... Kuvassa sukkia Novitan Nallen Kesäkimppu-langasta (otettu viime vuonna, 2012).

Avauspuhe

Aloitin neulontaharrastuksen uudestaan vuosien tauon jälkeen. Villasukkien kantapäät opin tekemään Facebookin Viittomakieliset kädentaitajat-yhteisön innoittamana. Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen ajattelin, josko perustaisin blogin, jossa keskityn neule- ja virkkuutöihin. Päällimmäinen tarkoitukseni ei ole esitellä kaikkia neuletöitä, mitä olen tehnyt. Ajattelisin ottaa kuvia töistäni kauniissa ympäristössä ja kirjoittaisin ajatuksiani. Katsotaan ensin, miten blogi kehittyy. Eko- ja etniset langat sekä suomalaiset villalangat ovat intohimoni. Kokeilen aina mielelläni jotain uutta. Kuvassa Louhittaren Väinämöinen -lankaa työssä. Novitan langat kelpaavatkin, jos värit ja langan koostumus miellyttävät.