keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kirjatärppejä

Tänään olin kaupungilla kokouksessa ja kotimatkalla päätin kävellä Stokan akateemisen poikki. En muistanut, että siellä oli alennusmyynti. Päätin kuitenkin mennä käsityöosastolle katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla. Olen oppinut, että käsityökirjojen taso voi vaihdella paljonkin ja monissa kirjoissa toistuu usein tuttuja ohjeita (perussukkia ja -lapasia, teekannun myssyjä, mukilämmittimiä ja niin edelleen). Löysin hyvän palavirkkauksen ohjekirjan ja ohjeet ovat selkeitä. Mulla on vasta alkeet hallussa ja ajattelin, josko voin vielä kehittää virkkaustaitojani. 6,54 € ei ollut paha hinta...

Illalla kävin Myyrmäessä ystäväni luona ja kävin pikaisesti Myyrmannissa. Siellä Suomalaisessa kirjakaupassa oli tietysti alennusmyynti. Ajattelin, että tunnen suomalaisen käsityökirjatarjonnan, mutta löysin itselleni tuntemattoman kirjan, Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet (9,95 €). Tässä kirjassa tutustutaan erilaisiin erikoislankoihin ja ohjeita oli yli 40 (monta puseroa, kauluria, rannekkeita jne). Siinä olisi monta hyvää lahjaideaa, tuumin.


Villiä virkkausta - Palavirkkauksen uudet kuviot (Edie Eckman, Minerva, 2012) ja Hyvän olon neuleet (Sanna Vatanen, Otava, 2007)


Mieheni ihmettelee silloin tällöin, miten voin lukea käsityökirjoja niin kuin romaaneja. Tämä on oikeasti mukavaa iltalukemista!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Muistoja

Muistin mummini ja Elli-isotätini tekemiä värikkäitä sukkia ja lapasia. Ne olivat taidokkaasti tehtyjä kirjoneuletöitä. Mieleeni ei tietystikään tullut se, että he olivat kotoisin Karjalasta. Kun olen löytänyt ja kokenut käsityöharrastuksen omakseni, niin aloin kiinnostua sukuni naisten käsitöistä. Ikävä kyllä, isovanhempani ovat kuolleet ja jotkut sukat ja lapaset kuluneet loppuun (laatikossa on vielä yksi pariton sukka, josta ajattelin tehdä joskus kopiot). Mietin tässä, josko voin jatkaa meidän, sukuni naisten perinteitämme. Kirjoneuletyöt eivät ole helppoja, mutta aion kuitenkin oppia lisää ja kokeilla eri kuvioita. 

Teinpä ensimmäiset perinnelapaset veljelleni joululahjaksi ja seiskaveikalla ikävät virheet tasoittuivat oikein hyvin. 




Ohje: Novitan joulu-teemalehti 2013, Tapio-kirjoneulelapaset

Tästä on hyvä jatkaa, vai mitä?

Kuplii, kuplii täälläkin

Kaikkialla kehutaan ja ylistetään Neulovan nartun kuplalapasia ja päätin, että teen sellaiset heti, kun olen ensin saanut pari juttua valmiiksi. Ohjeen lukeminen ei ole vahvimpia puoliani, mutta onneksi joku vinkkasi, että netissä on joitakin videoita, joissa näytetään, miten kuplat tehdään. Varastossani on sattumoisin vanhoja Novitan puro-lankoja (metsää, kanervaa, lehtoa, retroa...), joita olin ajatellut käyttää kuplalapasiin. 


Kuplalapaset I (lanka: petroolia seiskaveikkaa ja metsä-puroa)

Neuloin ensin puikoilla 4, mutta mulla taitaa olla löysä käsiala, niin nämä lapaset ovat isoja. 16 raidan sijaan neuloin 15 raitaa. Nämä lapaset sai työkaverini kiitoslahjaksi siitä, että hän toi mulle toivoamani villalangat Islannista. Niitä lapasia oli niin kiva tehdä ja niin innostuin tekemään vielä toiset peräjälkeen. 



Kuplalapaset II (lanka: seiskaveikkaa ja kanerva-puroa)

Tämä kanerva-puro on peräisin vanhasta, mutta melkein käyttämättömästä tuubihuivistani. Se seisoi kaapissa pitkään, joten päätin purkaa ja neuloa lapaset. Siitä jäikin vielä yli ja taidan tehdä siitä kolmannet kuplat. Vaihdoin puikot vähän pienempiin, 3,75 ja lapaset ovat nyt sopivammat. Voisin kenties vielä kokeilla puikkoja 3,5. 

Ymmärrän lapasten suosiota täysin, sillä nämä ovat aivan ihania!!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Bella saa uuden vaatteen

Bella-koirulillamme on vanha talvivaate, mutta tyttö on vahvasti sitä mieltä, että lentäjän turkistakki on kamala. Olen samaa mieltä. Anteeksi vain, pojat (mieheni ja pojat siis ostivat sen).

Olen etsinyt pitkään sopivaa mallia, jossa ei ole lahkeita. Bella ei tykännyt haalarinmallisesta, kun kokeilin kauan sitten ostettua haalaria. Tyttö tappeli aina vastaan, kun sille yritettiin pukea. Hohoijaa. Garnstudion ja Novitan sivuilta löytyy muutamia malleja, mutta kaikki ovat juuri lahkemallisia. Taito.fi:n sivuilta löytyi helppo ohje, kunhan piti ensin mitata koiran selkää ja soveltaa. Koirallani on paksu kaula ja vartalo hoikkenee häntään päin. Siksi oli vähän vaikeaa löytää sopiva ohje. 



Koiran villavaate (seiskaveikkaa ja dropsin karismaa)

Jännitti kyllä, että tykkäisikö koiruli ja olisiko koko sopiva. Selkäkappale on pitkä, mutta voin ommella helman lyhyemmäksi. Etuosa roikkuu vähän ja mietin, joskon teen vielä kapean kappaleen ja ommella se vatsaosaan. Näin vaate pysyisi varmemmin paikallaan eikä ala kiertää. 


No niin, tietysti kun oli niin kireitä pakkasia ja mulle tuli kiire neuloa vaatetta. Kun tämä oli valmis, sää lauhtui nopeasti, vain -4 - -6 astetta. Tämä nätti villavaate odottaa nyt kaapissa uusia pakkaspäiviä. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sunnuntaikävelyllä

Tänään oli upea ulkoilupäivä. Pakkaset paukkuivat ja aurinko paistoi upeasti. Hyvin pukeutunutta nämä kelit eivät kuitenkaan pidätelleet. Niissä sukissa tarkeni oikein hyvin. 


Raitasukat (2011)
Lanka: Noro Kureyon Sock (noin 110 g, kaksi väriä vuorotellen)

Idea on peräisin Made by myself -blogista. Ostin langat yhdestä helsinkiläisestä käsityökaupasta, jolla oli loppuunmyynti ja kaikki langat lähtivät 50-60 % alennuksella. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Grönlantilaiseen tapaan

Kävin työni puolesta Grönlannissa elokuussa 2011. Siitä voisin sanoa, että reissu oli kerrassaan mahtava. 

Huomasin, että grönlantilaiset naiset käyttivät lyhyitä ranteenlämmittimiä. Ne ovat neulottu pääasiallisesti ohuenohuesta myskihärän villalangasta ja pieniä kauniita helmiä on pujottu lämmittimiin. Työkaverini osti sellaiset matkamuistoiksi. Hän totesi, että ne ovatkin ihmeellisen tehokkaita: lämmittävät tosi hyvin. Töissä toinen työkaverini ihastui niihin ja toivoi tietysti mun neulovan samanlaiset. Lupasin. Varastossani oli toki myskihärän villalankoja, mutta ajattelin tehdä niistä jonkinlaisen pitsihuivin. Väri oli just sitä, jota en ajatellut tälle iloiselle työkaverille. Päädyin ohueen vihreään alpakkalankaan (merkkiä en nyt muista), joka muistutti sopivasti myskihärän villalankaa. 


Tämän työkaverin sisko (oli myös samassa matkaseurueessa Grönlannissa) tunnisti nämä lämmittimet ja halusi sellaiset, mutta eri värissä. Tämä sisko on mieltynyt erityisesti petroolinturkoosiin, mutten onnistunut löytämään senväristä alpakkaa mistään. TeeTeen Sisu-villalanka on 80 % villaa / 20 % polyamidia, muttei ole karhea. Ajattelin, josko nämä söpöt kookosnapit piristäisivät yksitoikkoista mallia. 


Täytyy kysyä siskoksilta, miltä nämä tuntuvat. Nämä ovst muutenkin hyviä ja nopeasti toteuttavia lahjaideoita. 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Islantilaista villaa

Meille tuli uusi Islantilaisia neuleita-kirja Juju-kerhon kuukaudenkirjana. Mieheni oli kauan sitten sanonut tykkäävänsä paksuista villapuseroista, erityisesti norjalaisista malleista, mutten uskaltanut ottaa näin isoa projektia vastaan. Tämä uusi kirja sai mut uusiin ajatuksiin. 


Islantilaisia neuleita. Toim. Vedis Jonsdottir (Tammi)

Naisten puseroita, mekkoja ja tunikoja, miesten puseroita ja takkeja, lasten puseroita ja takkeja, asusteita... Ohjeet ovat selkeitä. Islantilaiset villalangat ovat yleensä paksuja ja neuleita on helppoa ja nopeaa tehdä, yleensä pyörönä.  Suomesta saa näitä lankoja melko helposti ja nettikaupastakin voi tilata. 



Kerroin miehelleni, että voisin neuloa jonakin päivänä sellaisen hänelle, jos haluaa. Tästä mies tietysti ilahtui ja selaili malleja tovin. Sitten hän näytti mallin mulle ja sanoi: Tätä olisin toivonut. 


Jaaha, tuumin. Ei siis perinteistä kuviomallia, vaan pelkistettyä. Tämä sopii mulle hyvin - tekisin pehmeän laskun islantilaisten villojen maailmaan. Hetki, en löytänyt tämän mallin lankaa, bulkylopia, mistään Suomesta. Tämä on tosi paksu lanka, 100 g = 60 m. Onneksi työkaverini oli sopivasti lähdössä viime viikolla Islantiin työmatkalle ja tiedustelin kainosti hänen mahdollisuuttaan ostaa juuri näitä lankoja. Laitoin tietoja langanmerkistä, tarvittavasta lukumäärästä ja muutamista värivaihtoehdoista. Hän ei tiukan matkaohjelman vuoksi osannut sanoa, mutta lupasi yrittää. Mulla on kylläkin työkollegoja Islannista ja voin organisoida lankakuriiripalveluja, jos on tarvis.  Lauantai-iltana sain häneltä dramaattisen tekstiviestin: Langat löydetty! 


Lanka: Bulkylopi (100 % villaa, 100 g = n. 60 m), metsänvihreä (pahoittelen kuvan huonoa valaistusta)

Tänään sain langat. Islantilaiset langat ovat edullisia ja tämä yhden kilon painava lankapaketti maksoi yhteensä 38 € (verot pois). Nyt on muutamia neuleita työn alla, mutta luulen, että aloitan tämän puseon teon seuraavalla lomalla. 

Oletteko ehtineet tutustua tähän uutuuskirjaan?

maanantai 6. tammikuuta 2014

Neulekalentereita


Sain lahjaksi kaksi vuosikalenteria vuodelle 2014 ja molemmat ovat maanmainioita neuleohjekalentereita. 

Työkaverini antoi jyväskyläläisen neuleyhteisön Kipakat-kalenterin, joka sisältää ohjeita melkein jokaiselle kuukaudelle. Muun muassa Lumihiutale-sukat ja Lehvästö-kämmekkäät ovat kauniita. Tätä kalenteria voi tilata Kipakoilta 12 euron hintaan tai ostaa Jyväskylässä muutamista paikoista.  Tämä taitaa lähteä työhuoneeni seinälle. 


Kipakat-neulekalenteri


Elokuussa ei ole ohjetta, mitta nämä kerät ovat kaunis asetelma.

Toinen neulekalenteri on joululahja Ullaneule.net:iltä jäsenille. Kalenteri tarjoaa uuden ohjeen joka kuukausi ja siellä täällä on pieniä runoja tai hauskoja tarinoita. Tämä kalenteri saa olla kotimme yhteinen kalenteri.



Tammikuu: Tifara-säärystimet

Säärystimiä olenkin ajatellut joskus tehdä itselleni, sillä kävelen työmatkat ja lumisilla keleillä pitkät polvarit tai säärystimet suojaavat ja lämmittävät pohkeita. Täällä Haagassa tiet aurataan useimmiten vasta päivän aikaan ja olen joskus joutunut tarpomaan lumihangessa. Lunta meni nilkkureista sisään, mikä oli mulle niin ikävää… No, nyt työmatkat kävellään useimmiten tihkusateessa.

Huomenna alkaa arki ja neulominen saa jälleen jäädä iltapuhteiksi. Hyvää alkavaa viikkoa teille!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Salattuja epäonnistumisia

Neuletöitä ihastellaan ja monet ovat ihmetelleet, miten taitavia me käsityöntekijät olemmekaan. Heidän mieleensä ei kuitenkaan aina tule se, että neule- ja virkkuutöissä on joskus tapeltu epämääräisten ohjeiden kanssa, tehty ihmeellisiä ratkaisuja tai mokia ja itketty epäonnistumisista. 

Ostin paksun baby alpaca chunky-langan Titityyn alekorista ja ajattelin tehdä siitä mukavan myssyn, koska värikin sointuu oikein hyvin takkini kanssa. Puikkosuositus oli jotakin 8. Laskin, että josko 66 silmukalla voisi saada kivan myssyn. No, miten tässä kävikään: 


Plääh. Myssy oli liian iso ja reunat valuivat yli silmälasini... Ei muuta auttanut kuin purkaa työ ja neuloa uudestaan. Kokeilin 48 silmukalla ja tadaa, nyt onnisti: 


Onneksi tämä myssytyö on pieni eikä purku harmittanut niin paljon. Mutta entä tämä: olen ajatellut tehdä itselleni Veera Välimäen Edestakaisin-liivin ja olenkin varannut sitä varten ihania, käsinvärjättyjä The Uncommon Thread-lankoja. 


Veera Välimäki, Lankaleikki, Edestakaisin

Aloitin neulomisen eilen aamupäivällä ja seurasin ohjetta. Vasta tänään vartalon yläosan kaarrokelevennysten ja etureunojen kavennusten jälkeen tajusin tehneeni jotakin väärin. Kaarrokelevennykset tulisi tehdä joka TOISELLA op kerroksella. Tein lisäykset nimittäin JOKAISELLA op kerroksella. Siksi kaarrokeosa on kapea ja ei kata edes olkapäitä. Etureunat ovat turhan vinoja. Arvatkaa vain, potuttaako. 


Mulla taitaa olla lukihäiriö. Pidän nyt pienen tauon ja puran sitten neuletyöni. Snif. 

Näitä harmillisia erehdyksiä ulkopuoliset eivät tiedä, mutta heidän ei tarvitsekaan tietää, vai mitä?