Kaisan villalangat

Viime aikoina olin väkerrellyt enimmäkseen ufojen parissa, koska niitä oli valitettavasti paljon, sekä kotona että mökillä. Ei auttanut kuin kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Vaikka takatalvi iski ja säät olivat useimmiten niin harmaita, niin mun teki mieli käyttää keväisiä värejä.  Pääsiäissukat  Ohje: oma, kärjestä aloitetut Lanka: Väinämöinen Sport (Vilja), noin 150 grammaa Nämä sukat tulevat hyvään tarpeeseen, sillä vanhat alkavat olla puhki kuluneita..  Innostuin Kerällä -kirjan Villapaita päivässä- mallista kauan sitten ja mulla olikin sitä varten sopivia lankoja jemmassa. Debbie Blissin Angel -langat petroolin värissä olivat kuitenkin päässeet loppumaan ja Lang Yarnsin Alpaca Superlight in joukosta löytyi suunnilleen sinivihreän värinen, joka korvasi tätä ohutta lankaa aika mainiosti. Vartalo-osa valmistui vikkelästi ja toinen hihoista jopa yhdessä illassa. Silti hihasta tuli liian löysä ja päätin purkaa ja tehdä se uudestaan. Projekti jäi kuitenkin pöydälle muuton takia. Kun muutt

Luit oikein, sukka yksikössä. Mummini kutoi näitä kauniita sukkia mulle, kun olin teini. Villajutut eivät silloin mua kiinnostaneet. Käytin mieluummin (rumia) tennissukkia. Vasta esikoiseni synnyttyä aloin käyttää sukkia ja tajusin, että ne olivat tosi lämpimiä ja KAUNIITA. Valitettavasti ne kuluivat puhki ja ajattelin laittaa niihin nahkapohjia. Jossakin vaiheessa toinen pari hävisi ja mulla on enää tämä toinen jäljellä. Muutamia vuosia sitten mulla puhkesi tämä neuloosi ja vähän aikaa sitten aloin innostua perinteisistä sukista, erityisesti karjalalaisista värikkäistä sukista.  Karjalainen sukka Muuton yhteydessä löysin tämän sukan ja päätin dokumentoida tätä sukkamallia valokuvaamalla ja tekemällä ohjemallia. Voisin tehdä uudet kopiot. Mua ilahdutti nähtyäni alkukirjaimet: AK. Mummi oli siis kutonut sukkia nimenomaan mulle.  Vahvennettu kantapää?  Sädekavennus  Mummini teki aina sädekavennuksia, myös lapasiin. Kantapää näyttää kauniil

Tammikuu ja helmikuu olivat, jälleen kerran, hektistä aikaa. Pitkän työmatkan jälkeen alkoi muuttorumba. Kerrostalo ei vaan sopinut meille, vaikka asuimme loistavien liikenneyhteyksien varrella. Kämppä oli hyvä kompaktimalli. Löysimme pitkähkön etsinnän jälkeen mukavan rivitalon Vantaan ja Espoon rajalta. Oli niin innostavaa suunnitella sisustusta ja valita tapetteja ja maalivärejä! Mutta itse muuttaminen oli... sitä, mitä oli, ja nyt muuttolaatikot on vihdoinkin purettu.  Kiurujenyöt ja mä  Ihania tulppaaneja  Suureksi huolekseni lankalaatikot eivät löytäneetkään paikkaansa. Ne ovat edelleen takkahuoneessa odottamassa lopullista sijoituspaikkaa. Mieheni virnisti ja totesi, että ne kyllä vielä asettuvat johonkin paikkaan... Toivottavasti ei sänkymme alle. Neuletyöt olivat seisseet noin 1,5 kuukauden verran, mikä on mulle himoneulojalle ennekuulumatonta. Pääsin puikoille vasta viime viikonloppuna ja pelkäsin, hävisikö neulomisilo. Eipä hävinnyt. Mökkimatkalla ruokaostosten yhteydessä na