Kaisan villalangat

Huivivarastoni oli ollut vaatimaton ja joinakin aamuina harmittelin joskus, ettei ollut sopivaa päällepantavaa. Halusin pitkää ja muhkeaa huivia ja värien piti sointua vaatteisiini. Työkaverini teki  Veera Välimäen Color Affectionin itselleen ja ajattelin, että tekisinpä samanlaisen. Värien valinta oli kuitenkin vaikeaa, jos niiden pitää olla kontrasteja toisilleen, jotta raidat erottuisivat paremmin. Päädyin tummanturkoosiin, okrankeltaiseen ja antiikinharmaaseen. Madelinetoshin Merino Light -langat ovat upeita ja aika pehmeitä. Ystäväni neuvoilla pääsin vihdoinkin alkuun. Ensimmäiset kerrokset olivat nopeita, mutta mitä pidemmälle pääsin, homma hidastui. Silmukoita oli miljoonia ja miljoonia. Joulun tienoilla tein muita neuletöitään pukinkonttiin ja huivityö marinoitui kaapissa jonkin aikaa.   Helmikuussa flunssaepidemian aikaan sairastuin minäkin ja jouduin olemaan kotona monta päivää. Tämä huivi oli mielessäni pitkään ja niin jatkoin tätä neuletyötä nessupaketin vieressä.

Ilahduin, kun Novita alkoi myydä suomenlampaan villalankoja pari vuotta sitten. Kun nämä Suomivilla-kerät olivat poistomyynnissä, niin mulle, pienelle maailmanparantajalle tuli hätä: halusin niille hyvän kodin. Älkää kysykö miksi :) Mielessäni oli jokin simppeli villapaita, kuten aina, ja etsin sopivaa ohjetta jonkin aikaa. Lopulta rohkenin tekemään paidan itse ja aloitin ylhäältä alas. Jouduin toki purkaamaan työni pari kertaa, mutta paksulla langalla neulominen oli kuitenkin nopeaa, joten purku ei haitannut. Kun vartalo-osa oli valmis, huomasin vartalon keskellä värieroja. Voi ei, en muistanut katsoa kerien eränumeroita! Harkinnan jälkeen päätin, etten purkaisi ja neuloisi uudelleen, koska joidenkin mukaan eroja ei oikein huomaa heti.  Kirjoitin ohjeen muistiin, mutta tätä voi, ilman muuta, edelleen kehittää ja muokata. Mielestäni rintaosan kohdalla kannattaa tehdä lyhennettyjä ja pidennettyjä kerroksia, jotta pusero tasaantuu kauniisti. Tällä kertaa en tehnyt. Villapaita lähtee mini