Työkaverini näytti Mari Muinosen sukkaohjetta pari kolme vuotta sitten. Olin vastikään aloittanut neulontaharrastuksen ja oppinut tekemään palmikoita. Warrella virran-sukat näyttivät tosi haasteelliselta ja ajattelin silloin, että teen ne vielä jonakin päivänä ja silloin, kun neulontataitoni ovat kehittyneet hiukan. Rohkaistuin ja aloitin työn kesällä 2014. Alku oli lupaava. Tein molemmat sukat samanaikaisesti, jotta sukat pysyisivät lisäyksineen identtisinä, peilikuvina. Tajusin vähän myöhemmin, että joutuisin neulomaan miljoonia nurin-silmukoita... Apupuikko oli jatkuvassa käytössä. Kaavioihin piti keskittyä koko ajan ja TV:n ääressä tätä ei voinut tehdä. Jätin työn seisomaan, kun kesälomani loppui. Kesti vuoden verran, kunnes seuraavalla kesälomallani ryhdistäydyin ja tartuin puikkoihin jonkin aikaa. Työ jäi pöydälle taas kesälomani loputtua vuodeksi. Hyvä minä. Kesällä 2016 ajattelin, että tälle projektille olisi tehtävä jotain. 'Jatka vain, Kaisa', kuului päässäni. Kymmeni