Kaisan villalangat

Ostin tamperelaisesta Kerä-putiikista ihanat Quince & Co:n Owl-langat vuosia sitten ja jätin vyyhdet tuttuun tapaan kaappiin marinoitumaan. En siis tiennyt vielä, mitä tekisin niillä langoilla (ostan siis aina langat fiiliksen mukaan...). Kolusin Ravelryn sivuja, mutten löytänyt kiinnostavia ohjeita, kunnes ostin Hannah Fettigin Knit yoke-vihon. Siinä oli kiva ja simppeli puseromalli, muttei langat tietenkään riittäneet. Kerä-putiikin uusi omistaja kysyi Facebookissa, minkävärisiä Owl-lankoja toivotaan, koska hän oli tilaamassa niitä valikoimaan, ja tartuin tietysti tilaisuuteen. Tilasin muutamia Huckleberryn värisiä vyyhtejä ja viritin innoissani puikot. Tässä tilanteessa en valitettavasti muistanut katsoa värinumeroa ja lopputuloksen arvanette... Kun olin saanut hihat irrotettua vartalo-osasta ja neulonut jonkin verran, kunnes huomasin jotain outoa. Niin, vanhemmat Huckleberry-väriset olivat 005-numerosarjaa ja uudet taas olivat 006 (vähän enemmän mustaa sinisessä). Mietin hetken

Andrea Mowry (DreaReneeKnits.com) julkaisi keväällä So faded-puseron ohjeen ja se oli ainakin IG:ssa hitti. Ostin ajat sitten roiskevärjätyt Lystig-langat, mutta mielestäni värit eivät nivoudu toisiinsa ihan täydellisesti, niin ostin vielä pari eriväristä vyyhteä lisää. Epäröin kuitenkin jossakin välissä, olisiko tämä seuraava väri hyvä vai hukkuuko sittenkin edelliseen väriin. Silti projekti oli hauska, koska mielenkiinto pysyi yllään koko ajan! Tässä puserossa oli neljä eriväristä lankaerää.  Malli: So Faded (Andrea Mowry, Ravelry) Langat: Lystig 100 % merinovillaa, noin 300 gr, neljä eri väriä Puikot: 3.25 mm, 3.75 mm Neuloin epähuomiossa hihat aina oikein-neuleella. Onneksi tämä ei haittaa, 

Monet olivat hehkuttaneet Veera Välimäen suunnittelemaa Breathing Space-puseroa. Panin tämän do it-listalleni, mutta asia jäi unholaan jonkin aikaa, kunnes aloitin vuorotteluvapaani. Lankavarastostani löytyi sopivasti määrää päävärilankoja (Madelinetosh merino lightiä) ja kontrastivärilangaksi valikoitui Primrose yarn co:n fingeringinvahvuinen (sitä saa Ilo Yarn-kaupasta). Ohje oli helppo ja selkeä, vaikka piti olla vähän tarkka oikean koon lukujen kanssa. Neulontajumi iski, kun välillä oli matkoja ja muita menoja, kunnes Titityyn järjestämien neulefestarien jälkeen ryhdistäydyin ja neuloin molemmat 3/4-hihat kahdessa päivässä. Pusero on oikein kiva! Tämän jälkeen innostuin tekemään uutta pusero roiskevärjätystä langasta ja siitä lisää seuraavassa postauksessani. 

Olin miettinyt ja etsinyt sopivaa myssymallia näille ihanille jämälangoille (the Uncommon Thread, Merino Silk Fingering) jonkin aikaa. Pinterestistä löysin Maria Carlanderin kivan piparimyssyn , mutta ohje oli tarkoitettu vauvoille ja pienille lapsille. Sovelsin ja kehittelin mallia, joka sopii aikuisille. Puro-myssy (vas., Taito-lehti nro 1/2017) ja Piparimyssy (oik.) Luo harmaalla langalla 96 silmukkaa ja neulo 1o 1n -resoria (15 kerrosta) puikoilla 3. Vaihda puikot 3,5 mm:een ja neulo sileää noin 10 cm:n verran. Ota keltainen lanka käyttöön ja neulo tämän kaavion mukaan . Jatka keltaisella värillä, kunnes myssy on 20-22 cm pitkä ja aloita kavennukset 16 silmukan välein (= kavennuksia kuusi kertaa). Kavenna joka kerroksella ja lopeta, kun puikoilla on 20 silmukkaa. Katkaise lanka, ompele silmukat yhteen ja päättele lanka. 

Kun näin Veera Välimäen Piece of Silver-puseron Laine Magazine-lehdestä (nro 1), tiesin, mistä langasta tulen tekemään tämän puseron. Hedgehog Fibres Sock-vyyhdit olivat odottaneet laatikossa jonkin aikaa. Olin aiemmin tehnyt puseroita pääasiallisesti yksivärisestä langasta, mutta päätin nyt, että seuraava pusero saa olla värikkäämpi. Malli:   Piece of Silver  (Veera Välimäki), Laine Magazine nro 1 ja Raverly , koko S Puikot: 3,25 mm ja 3,75 mm Lanka:  Hedgehog Fibres Sock (Film noir, 300 g) Pusero on aivan kevyentuntuinen ja pehmeä! Nyt alkoivat helteet, joten pusero saa odottaa kaapissa viileitä päiviä. 

Kirpputakin jälkeen teki mieli neuloa toista kirjoneulepuseroa ja islantilainen villapusero oli pitkään työlistallani. Kaivoin vuosi sitten työmatkallani ostettuja Dropsin Karisma -keriä lankavarastosta esiin ja hypistelin niitä tovin: sopiiko pehmeä ja aika ryhdikäs lanka tähän Aftur (Uudelleen) -puseroon ja olivatko värit sopivasti kontrasteja? Tein mallitilkun kahdella eri koolla, 4 mm ja 4,5 mm. Sopiva tiheys löytyi 4 mm:llä. Rohkenin ottaa S-koon, koska isoissa töissä käsialani usein tahtoo olla löysää. Alku oli hieman yksitoikkoista: pitkää vartalo-osan ja hihojen neulontaa.  Mielenkiinto heräsi, kun aloitin kaarrokkeen ja oli hauskaa nähdä, miten yhteen värit sointuvat. Työ valmistui viidessä päivässä, kiitos paksuhkon langan. Vartalo-osa tuntui jäävän lyhyeksi, mutta puseron kylvettämisen jälkeen venytin puseron pituutta. Tadaa, pusero on ihan sopivankokoinen ja tyköistävä.  Malli:   Aftur (Uudelleen) (Islantilaisia neuleita, Tammi) Lanka:  Drops Karisma (100 % villaa, 7 kerää

Kävin työmatkoilla mm. Islannissa ja ihailin islantilaisia villapuseroita ja -takkeja. Norjalaiset villatakit ovat myös hurmaavia. En silti tohtinut yrittää tehdä sellaisia, koska epäilin taitojani kirjoneuletöissä. Joka tapauksessa uskalsin haaveilla siitä, että tekisin omani jonakin päivänä. Muutamien kirjoneulelapasten jälkeen rohkenin. Kerän Marika julkaisi kuvan Instagramissa Ann Myhren suunnittelemasta Flea-villatakista ja se kolahti. Väriskaala oli niin laaja, että mulla oli vaikeuksia päättää väreistä. Rauma Garnin väritarjonta on upea!  Neuloin ensin puseron valmiiksi. Etukappaleessa oli seitsemän ylimääräistä silmukkaa ja ompelin ompelukoneella siksakkia viivan molemmille puolille.  Neuloin sitten reunaresorit molemmille puolille.  Mua jännitti paljon tämä 'steeking' eli reunojen leikkaaminen. Leikkaus meni kuitenkin hyvin. Taitoin molemmat reunat ja ompelin ne kiinni. Ompelin vielä huolittelunauhan näiden päälle, jotta ne näyttäisivä

Neulesuunnittelija Ysolda Teageu sanoi Titityyn neulefestarien puseron suunnittelukurssilla, että on äärettömän tärkeää satsata hyvään villalankaan (siis 100 % villaan), jos aikoo tehdä puseron. Hän on oikeassa. Olen neulonut kaikennäköisiä puseroita, mutta käyttänyt niitä melko vähän. Syy on se, että tekemäni puserot tai villatakit muuttuvat olemukseltaan paljon käytön jälkeen. Painavat villa- ja puuvillapuserot venyvät jonkin verran tai ne nyppääntyvät mahdottoman paljon. Ostin  Baa ram ewen Dovestone -langat (500 g) Kerä-putiikin loppuunmyynnistä omistajien vaihdon yhteydessä. En todellakaan tiedä, miksi valitsin luumunväriset, mutta langan rakenne oli ainakin vaikuttanut minuun. Sitten Laine Magazine julkaisi Nuuk-puseron ensimmäisessä numerossa, niin tiesin, että se on se malli, jonka voin tehdä pienellä lankamäärällä. Mulla ei ollutkaan aiemmin sellaista lyhythihaista villapuseroa.  Ohje:   Nuuk (Jonna Hietala, Laine Magazine nro 1) Lanka:  Baa Ram Ewe Doveston

Kun olen kerran nyt vuorotteluvapaalla, niin päätin keskittyä isompiin projekteihin. Ostin Brooklyn Tweed Loft -langat viime vuonna Titityyn neulefestareilta ja selailin sopivia ohjeita pitkään. Tämä Julie Hooverin   Hayward -pusero olikin pitkään do it-listalla, mutta se ei ole 'tekniseltään' topdownia, vaan neulotut kappaleet ommellaan yhteen. Olen mieltynyt saumattomiin puseroihin, koska multa ompeleminen ei aina sujunut hyvin. Päätin kuitenkin tehdä tämän puseron. Raglat ovat pitkiä ja hihat ovat lyhyitä, mikä tekee puseron tunikamaiseksi. Pidensin helmaa noin 8 cm:llä. Riittoisa tweedimäinen  Loft -lanka on unelmakevyt ja mukava neulottavaksi, mutta se katkeaa helposti, jos erehtyy vääntää sitä. Hayward (Julie Hoover, maksullinen ohje Raverlystä) Lanka: Brooklyn Tweed Loft (n. 300 g) Puikot: 4 ja 4,5 mm ( pyöröpuikko) Lankakaapissani odottaa Loftin isosisko, Shelter -lankasatsi uutta projektia. 

Tilkkupeitto valmistui kuin valmistuikin 19 vuoden jälkeen. Kun tyttäreni oli pieni, sanoin tekeväni hänelle peiton ja sen hän voi ottaa mukaansa, kun muuttaa aikuisena omaan kotiin.  Valitsin tämän kuusikulmaisen tilkkumallin, koska mökillä ei ollut ompelukonetta, mutta olin halunnut kovasti aloittaa jostakin mallista ja tämä malli ei edellyttänyt ompelukoneen käyttöä. Löysin mökin liinakaapista vanhoja, kuluneita tyynyliinoja ja leikkasin niistä paloja ja liitin paperimallineen kangaspalan sisään. Ompelin paloja yhteen yksitellen ja tämä vaati paljon aikaa.  Vuosia kului. Tilkkutyö seisoi kaapissa ja sitten muuttolaatikossa. Löysin tämän työn muutamia vuosia ja päätin jatkaa kesä- ja talvilomilla. Tyttäreni oli jo muuttanut omilleen. Sitten neuloosi iski ja jätin tämän tilkkuparan taas seisomaan.  Viime kesänä ärsyynnyin tähän tilanteeseen ja lupasin itselleni, että mä kyllä vielä saan tämän valmiiksi. Vierähti taas yksi vuosi lisää.  Nyt vuorotteluvapaallani päätin tehdä kaikki kesk

Kauan haaveilemani kuuden kuukauden vuorotteluvapaani alkoi maaliskuun 1. päivänä ja olen yhä hämmentynyt tästä hienosta mahdollisuudesta. En ole suunnitellut vapaalle mitään aikataulutettua ohjelmaa (matkustelua tai opiskelua), vaan annan itselleni mahdollisuuden päättää, mitä haluan tehdä. Mökkimetsän puutarha on vielä talvihorroksessa, mutta myöhennän kohta kukkapenkkejä ja kasvimaata. Taimien esikasvatus on pyrähtänyt kivasti eteenpäin ja kasvilaatikoissa kasvaa somia versoja jo reippaasti. Retket luontoon ovatkin jo suunnitteilla.  Käsityöt ovat luonnollisesti työlistalla ja vanhojen projektien lisäksi olen ostanut lisää uusia lankoja ja selaillut moneen otteeseen ohjeita. Olin ottanut usein pienen käsityöpussukan mukaani työmatkoille. Virkkuutyö on kätevä matkoilla, sillä voin keskittyä virkkaamiseen vähän aikaa ja esimerkiksi neliömallia on helppoa muistaa ulkoa. Jemmassa oli kasa jämälankoja ja päätin tehdä sille jotain. Neliöitä kertyi vähitellen lukuisilla lento- ja junamatko

Olin ihaillut Perianth-lapasia pari vuotta ja ajattelin, että mä vielä joskus jonakin päivänä tekisin ne itselleni. Kun joulu oli mennyt ohi ja löysin kivanväriset langat jemmasta, niin päätin toteuttaa haaveeni. Ohje on suhteellisen helppo, mutta säännöllisiä toistuvia kaavioita ei ole, niin piti seurata jokaista riviä koko ajan. Jos erehdyin seuraamaan jotakin tv-sarjaa, niin sekosin heti silmukkaluvuissa ja virheitä syntyi helposti. Peukalo tehdään melkein samalla tavalla kuin peukalokiila, mutta lisäykset tehdään keskellä peukaloa eikä kämmentä. Lapaset ovat identtisiä eivät siis ole vasenta ja oikeaa varten. Vaikka lapaset ovat vähän oudolla tavalla tehty, tykkään näistä kuitenkin kovasti! Neulojille vinkiksi, värien on oltava riittävästi kontrasteja toisille, että kuviot näkyvät hyvin.  Ohje : Perianth (maksullinen ohje Raverlystä) Langat: Louhittaren luolan Tuulen tytär (farkku, 100 % merinovillaa) ja Väinämöinen (ärjy, 75 % villaa 25 % polyamidia)