tiistai 25. huhtikuuta 2017

Uudelleen!

Kirpputakin jälkeen teki mieli neuloa toista kirjoneulepuseroa ja islantilainen villapusero oli pitkään työlistallani. Kaivoin vuosi sitten työmatkallani ostettuja Dropsin Karisma-keriä lankavarastosta esiin ja hypistelin niitä tovin: sopiiko pehmeä ja aika ryhdikäs lanka tähän Aftur (Uudelleen)-puseroon ja olivatko värit sopivasti kontrasteja? Tein mallitilkun kahdella eri koolla, 4 mm ja 4,5 mm. Sopiva tiheys löytyi 4 mm:llä. Rohkenin ottaa S-koon, koska isoissa töissä käsialani usein tahtoo olla löysää.


Alku oli hieman yksitoikkoista: pitkää vartalo-osan ja hihojen neulontaa. 

Mielenkiinto heräsi, kun aloitin kaarrokkeen ja oli hauskaa nähdä, miten yhteen värit sointuvat. Työ valmistui viidessä päivässä, kiitos paksuhkon langan. Vartalo-osa tuntui jäävän lyhyeksi, mutta puseron kylvettämisen jälkeen venytin puseron pituutta. Tadaa, pusero on ihan sopivankokoinen ja tyköistävä. 



Malli: Aftur (Uudelleen) (Islantilaisia neuleita, Tammi)
Lanka: Drops Karisma (100 % villaa, 7 kerää sinistä, yksi kerä vaaleanbeigeä, yksi kerä vaaleansinistä, yksi kerä viinipunaista, yksi kerä ruskeaa ja yksi kerä keltaista = noin 450 g)
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm (pyöröpuikot)

Mieheni ihastui puseroon ja toivoi samanlaista itselleen. Hyvä, mulla on lahjaidea hänen 50-vuotispäivälleen jo valmiina. 


Mitä teen näille ylijääville langoille? Kerät ovat nyt Facebookin Lankahamstereissa myynnissä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirpputakki

Kävin työmatkoilla mm. Islannissa ja ihailin islantilaisia villapuseroita ja -takkeja. Norjalaiset villatakit ovat myös hurmaavia. En silti tohtinut yrittää tehdä sellaisia, koska epäilin taitojani kirjoneuletöissä. Joka tapauksessa uskalsin haaveilla siitä, että tekisin omani jonakin päivänä. 

Muutamien kirjoneulelapasten jälkeen rohkenin. Kerän Marika julkaisi kuvan Instagramissa Ann Myhren suunnittelemasta Flea-villatakista ja se kolahti. Väriskaala oli niin laaja, että mulla oli vaikeuksia päättää väreistä. Rauma Garnin väritarjonta on upea! 

Neuloin ensin puseron valmiiksi.


Etukappaleessa oli seitsemän ylimääräistä silmukkaa ja ompelin siksakkia viivan molemmille puolille. 


Neuloin sitten reunaresorit molemmille puolille. 


Mua jännitti paljon tämä 'steeking' eli reunojen leikkaaminen. Taitoin molemmat reunat ja ompelin ne kiinni. Ompelin vielä huolittelunauhan näiden päälle, jotta ne näyttäisivät siistimmältä. 




Ohje: Flea - a Lady's cardigan (Ann Myhre, maksullinen ohje Raverlysta)
Lanka: Rauma Garn (4,5 kerää harmaata, 2 kerää fuksiaa ja 20-30 g lopuista väreistä)
Puikot: 3 mm ja 3,25 mm (pyöröpuikot)

Nyt mulla on oma kirjoneuletakki. Voi, olen niin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka värivalinnat epäilyttivät välillä. Valitsin M-koon, mutta S olisi varmaankin sopinut. Mulla on sellainen löysä käsiala, varsinkin isoissa töissä. 

Rauma Garn-lanka on erinomainen lanka villapuseroihin ja takkeihin keveyden ja karheuden ansiosta. Suosittelen! Näitä saa mm. Kerän verkkokaupasta. 

Nuuk

Neulesuunnittelija Ysolda Teageu sanoi Titityyn neulefestarien puseron suunnittelukurssilla, että on äärettömän tärkeää satsata hyvään villalankaan (siis 100 % villaan), jos aikoo tehdä puseron. Hän on oikeassa. Olen neulonut kaikennäköisiä puseroita, mutta käyttänyt niitä melko vähän. Syy on se, että tekemäni puserot tai villatakit muuttuvat olemukseltaan paljon käytön jälkeen. Painavat villa- ja puuvillapuserot venyvät jonkin verran tai ne nyppääntyvät mahdottoman paljon. 

Ostin Baa ram ewen Dovestone-langat (500 g) Kerä-putiikin loppuunmyynnistä omistajien vaihdon yhteydessä. En todellakaan tiedä, miksi valitsin luumunväriset, mutta langan rakenne oli ainakin vaikuttanut minuun. Sitten Laine Magazine julkaisi Nuuk-puseron ensimmäisessä numerossa, niin tiesin, että se on se malli, jonka voin tehdä pienellä lankamäärällä. Mulla ei ollutkaan aiemmin sellaista lyhythihaista villapuseroa. 



Ohje: Nuuk (Jonna Hietala, Laine Magazine nro 1)
Lanka: Baa Ram Ewe Dovestone (100 % British wool, 250 g)
Puikot: 4 mm ja 5 mm

Lanka on tosi upea ja miellyttävä neulottavaksi! Kylvyn jälkeen pusero taipui tosi nättiin muotoon. Aivan loistava lanka puseroon. Silloin ymmärsin Ysoldan kommentin hyvin. Puseromalli (topdown) on myös kivankiva ja voisin tehdä toista vaikka toisesta eri langasta. 

Hayward-tunika

Kun olen kerran nyt vuorotteluvapaalla, niin päätin keskittyä isompiin projekteihin. Ostin Brooklyn Tweed Loft-langat viime vuonna Titityyn neulefestareilta ja selailin sopivia ohjeita pitkään. Tämä Julie Hooverin Hayward-pusero olikin pitkään do it-listalla, mutta se ei ole 'tekniseltään' topdownia, vaan neulotut kappaleet ommellaan yhteen. Olen mieltynyt saumattomiin puseroihin, koska multa ompeleminen ei aina sujunut hyvin. Päätin kuitenkin tehdä tämän puseron. 

Raglat ovat pitkiä ja hihat ovat lyhyitä, mikä tekee puseron tunikamaiseksi. Pidensin helmaa noin 8 cm:llä. Riittoisa tweedimäinen Loft-lanka on unelmakevyt ja mukava neulottavaksi, mutta se katkeaa helposti, jos erehtyy vääntää sitä.


Hayward (Julie Hoover, maksullinen ohje Raverlystä)
Lanka: Brooklyn Tweed Loft (n. 300 g)
Puikot: 4 ja 4,5 mm (pyöröpuikko)

Lankakaapissani odottaa Loftin isosisko, Shelter-lankasatsi uutta projektia. 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Hurraa! Hurraa!

Tilkkupeitto valmistui kuin valmistuikin 19 vuoden jälkeen.

Kun tyttäreni oli pieni, sanoin tekeväni hänelle peiton ja sen hän voi ottaa mukaansa, kun muuttaa aikuisena omaan kotiin. 

Valitsin tämän kuusikulmaisen tilkkumallin, koska mökillä ei ollut ompelukonetta, mutta olin halunnut kovasti aloittaa jostakin mallista ja tämä malli ei edellyttänyt ompelukoneen käyttöä. Löysin mökin liinakaapista vanhoja, kuluneita tyynyliinoja ja leikkasin niistä paloja ja liitin paperimallineen kangaspalan sisään. Ompelin paloja yhteen yksitellen ja tämä vaati paljon aikaa. 


Vuosia kului. Tilkkutyö seisoi kaapissa ja sitten muuttolaatikossa. Löysin tämän työn muutamia vuosia ja päätin jatkaa kesä- ja talvilomilla. Tyttäreni oli jo muuttanut omilleen. Sitten neuloosi iski ja jätin tämän tilkkuparan taas seisomaan. 

Viime kesänä ärsyynnyin tähän tilanteeseen ja lupasin itselleni, että mä kyllä vielä saan tämän valmiiksi. Vierähti taas yksi vuosi lisää. 

Nyt vuorotteluvapaallani päätin tehdä kaikki keskeneräiset työt pois päivänjärjestyksestä. Ompelin vielä puuttuvat palat yhteen ja päätin leikata isompia paloja peiton kulmiin, sillä en tietty jaksanut tehdä lisää kuusikulmaisia paloja. Mökkimme veranta muuttui suureksi työtilaksi ja siirsin neuletyöt sivuun jonkin aikaa. 



Kun olin saanut isot keltaiset kulmapalat peittoon, alkoi sen jälkeen raskas vaihe, paperimallineiden poistaminen. Tähän meni kaksi päivää.



Salosta, Eurokankaasta ostin ohuen vanukankaan ja vinonauhan ja vuorikankaaksi laitoin kirppikseltä ostetun 70-80-lukuisen pussilakanan. Koko ilta meni reunan ompeluun. 


Seuraava aamu meni tikkaukseen, että tilkku- ja vuorikangas olivat varmasti toisistaan kiinni. 






Voi vitsi, tuntui hurjan hyvältä! Laskin, montako vuotta tähän oli mennyt. Yhdeksäntoista vuotta. Uups. En tiennyt, että tämä kuusikulmainen malline on erittäin suuritöinen, varsinkin tämänkokoinen. Jos tekee isompia paloja, työ olisi nopeammin valmistunut. Tästä eteenpäin teen peittoja vain helpolla hirsimökki-tekniikalla. 

Nyt olisi kuoharin paikka!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Mummonmökin torkkupeitto

Kauan haaveilemani kuuden kuukauden vuorotteluvapaani alkoi maaliskuun 1. päivänä ja olen yhä hämmentynyt tästä hienosta mahdollisuudesta. En ole suunnitellut vapaalle mitään aikataulutettua ohjelmaa (matkustelua tai opiskelua), vaan annan itselleni mahdollisuuden päättää, mitä haluan tehdä. Mökkimetsän puutarha on vielä talvihorroksessa, mutta myöhennän kohta kukkapenkkejä ja kasvimaata. Taimien esikasvatus on pyrähtänyt kivasti eteenpäin ja kasvilaatikoissa kasvaa somia versoja jo reippaasti. Retket luontoon ovatkin jo suunnitteilla. 

Käsityöt ovat luonnollisesti työlistalla ja vanhojen projektien lisäksi olen ostanut lisää uusia lankoja ja selaillut moneen otteeseen ohjeita.

Olin ottanut usein pienen käsityöpussukan mukaani työmatkoille. Virkkuutyö on kätevä matkoilla, sillä voin keskittyä virkkaamiseen vähän aikaa ja esimerkiksi neliömallia on helppoa muistaa ulkoa. Jemmassa oli kasa jämälankoja ja päätin tehdä sille jotain. Neliöitä kertyi vähitellen lukuisilla lento- ja junamatkoilla kahden vuoden ajan. Viime viikonloppuna kurkistin kassiin, jossa säilytin neliöitä ja päätin, että nyt kootaan neliöitä yhteen. 





Virkattu neliöpeitto (xx cm x xx cm)
Langat: vanhoja Novita Nalle-lankoja 
Koukku: 3,5 mm

Tämä peitto on ihan nätti ja sopii mummonmökkimme sisustukseen oikein hyvin. Tykkään! 

tiistai 31. tammikuuta 2017

Ihanat Perianthit


Olin ihaillut Perianth-lapasia pari vuotta ja ajattelin, että mä vielä joskus jonakin päivänä tekisin ne itselleni. Kun joulu oli mennyt ohi ja löysin kivanväriset langat jemmasta, niin päätin toteuttaa haaveeni. 

Ohje on suhteellisen helppo, mutta säännöllisiä toistuvia kaavioita ei ole, niin piti seurata jokaista riviä koko ajan. Jos erehdyin seuraamaan jotakin tv-sarjaa, niin sekosin heti silmukkaluvuissa ja virheitä syntyi helposti. Peukalo tehdään melkein samalla tavalla kuin peukalokiila, mutta lisäykset tehdään keskellä peukaloa eikä kämmentä. Lapaset ovat identtisiä eivät siis ole vasenta ja oikeaa varten.

Vaikka lapaset ovat vähän oudolla tavalla tehty, tykkään näistä kuitenkin kovasti! Neulojille vinkiksi, värien on oltava riittävästi kontrasteja toisille, että kuviot näkyvät hyvin. 




Ohje: Perianth (maksullinen ohje Raverlystä)
Langat: Louhittaren luolan Tuulen tytär (farkku, 100 % merinovillaa) ja Väinämöinen (ärjy, 75 % villaa 25 % polyamidia)
Puikot: 2,75 mm