keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Hurraa! Hurraa!

Tilkkupeitto valmistui kuin valmistuikin 19 vuoden jälkeen.

Kun tyttäreni oli pieni, sanoin tekeväni hänelle peiton ja sen hän voi ottaa mukaansa, kun muuttaa aikuisena omaan kotiin. 

Valitsin tämän kuusikulmaisen tilkkumallin, koska mökillä ei ollut ompelukonetta, mutta olin halunnut kovasti aloittaa jostakin mallista ja tämä malli ei edellyttänyt ompelukoneen käyttöä. Löysin mökin liinakaapista vanhoja, kuluneita tyynyliinoja ja leikkasin niistä paloja ja liitin paperimallineen kangaspalan sisään. Ompelin paloja yhteen yksitellen ja tämä vaati paljon aikaa. 


Vuosia kului. Tilkkutyö seisoi kaapissa ja sitten muuttolaatikossa. Löysin tämän työn muutamia vuosia ja päätin jatkaa kesä- ja talvilomilla. Tyttäreni oli jo muuttanut omilleen. Sitten neuloosi iski ja jätin tämän tilkkuparan taas seisomaan. 

Viime kesänä ärsyynnyin tähän tilanteeseen ja lupasin itselleni, että mä kyllä vielä saan tämän valmiiksi. Vierähti taas yksi vuosi lisää. 

Nyt vuorotteluvapaallani päätin tehdä kaikki keskeneräiset työt pois päivänjärjestyksestä. Ompelin vielä puuttuvat palat yhteen ja päätin leikata isompia paloja peiton kulmiin, sillä en tietty jaksanut tehdä lisää kuusikulmaisia paloja. Mökkimme veranta muuttui suureksi työtilaksi ja siirsin neuletyöt sivuun jonkin aikaa. 



Kun olin saanut isot keltaiset kulmapalat peittoon, alkoi sen jälkeen raskas vaihe, paperimallineiden poistaminen. Tähän meni kaksi päivää.



Salosta, Eurokankaasta ostin ohuen vanukankaan ja vinonauhan ja vuorikankaaksi laitoin kirppikseltä ostetun 70-80-lukuisen pussilakanan. Koko ilta meni reunan ompeluun. 


Seuraava aamu meni tikkaukseen, että tilkku- ja vuorikangas olivat varmasti toisistaan kiinni. 






Voi vitsi, tuntui hurjan hyvältä! Laskin, montako vuotta tähän oli mennyt. Yhdeksäntoista vuotta. Uups. En tiennyt, että tämä kuusikulmainen malline on erittäin suuritöinen, varsinkin tämänkokoinen. Jos tekee isompia paloja, työ olisi nopeammin valmistunut. Tästä eteenpäin teen peittoja vain helpolla hirsimökki-tekniikalla. 

Nyt olisi kuoharin paikka!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Mummonmökin torkkupeitto

Kauan haaveilemani kuuden kuukauden vuorotteluvapaani alkoi maaliskuun 1. päivänä ja olen yhä hämmentynyt tästä hienosta mahdollisuudesta. En ole suunnitellut vapaalle mitään aikataulutettua ohjelmaa (matkustelua tai opiskelua), vaan annan itselleni mahdollisuuden päättää, mitä haluan tehdä. Mökkimetsän puutarha on vielä talvihorroksessa, mutta myöhennän kohta kukkapenkkejä ja kasvimaata. Taimien esikasvatus on pyrähtänyt kivasti eteenpäin ja kasvilaatikoissa kasvaa somia versoja jo reippaasti. Retket luontoon ovatkin jo suunnitteilla. 

Käsityöt ovat luonnollisesti työlistalla ja vanhojen projektien lisäksi olen ostanut lisää uusia lankoja ja selaillut moneen otteeseen ohjeita.

Olin ottanut usein pienen käsityöpussukan mukaani työmatkoille. Virkkuutyö on kätevä matkoilla, sillä voin keskittyä virkkaamiseen vähän aikaa ja esimerkiksi neliömallia on helppoa muistaa ulkoa. Jemmassa oli kasa jämälankoja ja päätin tehdä sille jotain. Neliöitä kertyi vähitellen lukuisilla lento- ja junamatkoilla kahden vuoden ajan. Viime viikonloppuna kurkistin kassiin, jossa säilytin neliöitä ja päätin, että nyt kootaan neliöitä yhteen. 





Virkattu neliöpeitto (xx cm x xx cm)
Langat: vanhoja Novita Nalle-lankoja 
Koukku: 3,5 mm

Tämä peitto on ihan nätti ja sopii mummonmökkimme sisustukseen oikein hyvin. Tykkään! 

tiistai 31. tammikuuta 2017

Ihanat Perianthit


Olin ihaillut Perianth-lapasia pari vuotta ja ajattelin, että mä vielä joskus jonakin päivänä tekisin ne itselleni. Kun joulu oli mennyt ohi ja löysin kivanväriset langat jemmasta, niin päätin toteuttaa haaveeni. 

Ohje on suhteellisen helppo, mutta säännöllisiä toistuvia kaavioita ei ole, niin piti seurata jokaista riviä koko ajan. Jos erehdyin seuraamaan jotakin tv-sarjaa, niin sekosin heti silmukkaluvuissa ja virheitä syntyi helposti. Peukalo tehdään melkein samalla tavalla kuin peukalokiila, mutta lisäykset tehdään keskellä peukaloa eikä kämmentä. Lapaset ovat identtisiä eivät siis ole vasenta ja oikeaa varten.

Vaikka lapaset ovat vähän oudolla tavalla tehty, tykkään näistä kuitenkin kovasti! Neulojille vinkiksi, värien on oltava riittävästi kontrasteja toisille, että kuviot näkyvät hyvin. 




Ohje: Perianth (maksullinen ohje Raverlystä)
Langat: Louhittaren luolan Tuulen tytär (farkku, 100 % merinovillaa) ja Väinämöinen (ärjy, 75 % villaa 25 % polyamidia)
Puikot: 2,75 mm

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Warrella virran -sukat

Työkaverini näytti Mari Muinosen sukkaohjetta pari kolme vuotta sitten. Olin vastikään aloittanut neulontaharrastuksen ja oppinut tekemään palmikoita. Warrella virran-sukat näyttivät tosi haasteelliselta ja ajattelin silloin, että teen ne vielä jonakin päivänä ja silloin, kun neulontataitoni ovat kehittyneet hiukan.

Rohkaistuin ja aloitin työn kesällä 2014. Alku oli lupaava. Tein molemmat sukat samanaikaisesti, jotta sukat pysyisivät lisäyksineen identtisinä, peilikuvina. Tajusin vähän myöhemmin, että joutuisin neulomaan miljoonia nurin-silmukoita... Apupuikko oli jatkuvassa käytössä. Kaavioihin piti keskittyä koko ajan ja TV:n ääressä tätä ei voinut tehdä. Jätin työn seisomaan, kun kesälomani loppui. Kesti vuoden verran, kunnes seuraavalla kesälomallani ryhdistäydyin ja tartuin puikkoihin jonkin aikaa. Työ jäi pöydälle taas kesälomani loputtua vuodeksi. Hyvä minä. Kesällä 2016 ajattelin, että tälle projektille olisi tehtävä jotain. 'Jatka vain, Kaisa', kuului päässäni. Kymmenien kerrosten jälkeen huomasin, että vasemman sukan kohdalla erehdyin sekoittamaan kaavioita. Yhdellä sukalla on nimittäin kolme kaavio-osaa. Mä onneton hyppäsin ykkösestä kolmoseen ja noin 50 kerrosta jäi neulomatta. Tässä tilanteessa turhauduin tosi paljon ja teki mieli viskata koko työ puuhellaan. No, purin nämä väärät kerrokset ja aloitin uudestaan oikeasta rivistä. 


Joulupäivän aamulla 2016 katsoin tätä sukkaparia ja päätinkin tehdä tämän p*** työn valmiiksi. Kului kaksi päivää ja yötä. Mieheni ihmetteli vieressäni. Opin tekemään i-cord-tekniikan, mikä on ihan helppoa. Sukkien loppureunaan muodostui kaunis i-cord-reuna ja reunan lopussa syntyi napinnäpi.

Nyt sukat ovat valmiit. Voi että, tuntuu ihan voittajalta. Hartiat ovat jumissa. Napit on ommeltu kiinni ja sukkia odottaa vielä vesikylpy ja viimeistely. Oliivin väri on ihan kaunis ja kuviot nousevat oikein hyvin esille.




Malli: Warrella virran (Mari Muinonen, Raverly)
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri ollivi, noin 120 g
Puikot: 2,75

Nyt haluan neuloa vaihteeksi helppoja, 'aivot narikassa' -töitä. Toivotan teille hyviä välipäiviä!


tiistai 1. marraskuuta 2016

Luomuvillaa, nam!

Mulla on tapana ostaa lankoja, joita en ole aiemmin kokeillut. Lankojen valinnassa pyrin siihen, että langat ovat eettisesti valmistettuja. Titityystä löysin De Rerum Naturen villalankoja ja ostin yhden kerän kokeiltavakseni. Harmaan väri on ihana ja turvallinen...

Halusin niin simppeliä mallia, joka olisi lähellä trikoopipomallia. Päädyin tekemään resorin sijasta taitereunan ja arvaukseni silmukkamäärästä meni oikein.


Lanka: De Rerum Natura, Ulysse (luomumerinovillaa), noin 45 grammaa
Puikot: 3,5 mm, pyöröpuikot 40 cm

Luo 100 silmukkaa, laita silmukkamerkki ja neulo 10 kerrosta oikein. Neulo yksi kerros nurin ja sen jälkeen neulo 10 kerrosta oikein. Taita reunaa ja poimi viimeisellä kerroksella aloituskerroksen silmukka ja neulo se yhteen puikolla olevan silmukan kanssa. Voit jättää tämän tekemättä ja kun olet neulonut pipon valmiiksi, ompele reuna kiinni pipoon. Neulo noin 18-20 cm ja aloita kavennukset. Kavenna ensin kaksi silmukkaa yhteen ja neulo 24 silmukkaa oikein. Toista tämä vielä kolme kertaa. Kavenna tällä tavalla niin kauan, kunnes puikoilla  on 40 silmukkaa jäljellä ja lopeta. Leikkaa lanka ja ompele silmukat kiinni. Höyrytä pipo kevyesti.


Langasta voin sanoa, että tämä on oikein ihana ja rehti lanka! Mielessäni olisi jokin pusero tai takki, mutta värien kanssa on vielä valinnanvaikeuksia.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Merikarhun Cousteau-pipo

Olen neulonut lukuisia myssyjä miehelleni. Hän ei oikein jaksa innostua löppömyssyistä, vaikka mä itse käytän niitä oikein mielelläni. Syy selvisi, että mieheni tykkää tiukoista resoripipoista ja hän oli haaveillut pitkään punaisesta Cousteaun piposta. Veneilyssä hyvä myssy pysyy hyvin päässä ja leudoilla ilmoilla myssyä voi kääriä pikkumyssyksi, ettei tule kuumaa. Mieheni ei myöskään pidä kutittavista villamyssyistä.

Snurre-lankakaupassa näin pari Cousteau-pipomallia. Ne oli neulottu ihanan pehmeästä Lamana Cusco-alpakkalangasta ja väri olikin oikea punainen. Kauppias Anne kertoi, että ohje löytyy netistä. Ei muuta kuin lankojen ostoon ja etsimään ohjetta verkosta! Josko tässä on se mieheni unelmapipo...!

Aloitin 120 silmukalla pyöröpuikoilla (4 mm), mutta 6 cm:n resorin jälkeen totesin, että siitä tulisi liian iso ja purin työn. Aloitin uudestaan ja 100 silmukalla. Piposta tuli tosi hyvä! Ei mennyt enempää kuin noin 75 grammaa. Kavennukset ovat jopa kauniita.




Ohje: Cousteau-pipo (ilmainen ohje)
Lanka: noin 75 g Lamana Cusco (100 % alpakkaa)
Puikot: 4 mm pyöröpuikot

Mieheni on pipoonsa vihdoinkin tyytyväinen (!) ja on käyttänyt sitä koko päivän. Voisin tehdä lisää näitä pipoja eri väreistä ja langoista. 

Jatkoa 3o1n-sukille

Aiemmin tein nämä naisten 3 o 1 n-sukat ja ihastuin tähän malliin. Päätinkin samantien tehdä miesten sukat samalla konseptilla. Sukat menivät jälleen työpaikkani kahvihuoneen sukka-arvontaan.


Ohje: sovellettu ohje, miesten sukat koko 44
Lanka: Louhittaren luola, Väinämöinen, fingering, väri 'ruoste'
Puikot: 2,25 mm
Silmukat: 72 s

Miespuolinen voittaja kehui sukkia oikein mainioiksi ja hänen mielestään värit olivat upeita. Hänen vaimonsa, käsityöihminen hänkin, tykästyi myös sukkiin kovasti :) Mua kannustettiin jatkamaan samaan malliin.