tiistai 22. joulukuuta 2015

Pumpulilapaset

Ostin kasvivärjätyt suomenlampaan villalangat Fiskarsin markkinoilta alkusyksyllä. Kasvivärjätyt ovat väriltään melko haaleita ja niille on joskus vaikeaa keksiä sopivaa ohjetta. Olin aiemmin ihastellut Käsineitä kesästä talveen-kirjan Venla-lapasia ja ajattelin kokeilla, sopisivatko nämä värit lapasiin. Ohjeen mukaan silmukoita olisi yhteensä 56, mutta näillä sport-vahvuuksisilla lapaset tulisivat olemaan liian isoja. Sovelsin 48 silmukalla ja aloitin nirkkoreunalla. 




Muokattu ohje: Venla-lapaset, Käsineitä kesästä talveen (toim. Clara Falk ja Kamilla Svanlund)
Langat: kasvivärjätyt suomenlampaan villalangat
Puikot: 3

Somat lapaset, tuumin ja päätinkin antaa nämä joululahjaksi taitavalle käsityöystävälleni, joka on jäähtyneen olkapään takia totaalisessa neulontalakossa (tämä on neulojan painajainen...). 

Joululoma on alkanut ja voin vihdoinkin keskittyä muihin projekteihin kuin joulusukkiin ja -lapasiin. 

lauantai 12. joulukuuta 2015

Ennen joulua

Blogissani on ollut hiljaista tänä syksynä. Työkiireitä riitti ja käsitöille oli jäänyt tosi vähän aikaa, vaikka neuloin tai virkkasin sitä ja tätä koko ajan. Sukkia, lapasia ja pipoja syntyi ja lähes kaikki ovat menneet joululahjoiksi, läksiäislahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen. En viitsinyt tehdä postauksia jokaisesta (pienestä) käsityöstäni. Nämä kollaasit kertovat puolestani. Myönnän kyllä, että olen jotenkin laiskistunut bloggaamisessa ja Instagram taas on innostanut mua kauniiden ja kivojen hetkien kuvaamiseen. Sitä paitsi en tehnyt mitään jotakin uutta tai isoa projektia (kaapissa on kylläkin monta WIPiä ja ufoa odottamassa). Myönnän myös sen, että olen keskittynyt lähinnä lankojen keräämiseen ja uusien ohjeiden selaamiseen uskoessani siihen, että mulla on kohta aikaa neuloa... Do it-listani on toooosi pitkä!





Noin kolmen viikon joululoma lähestyy ja toivon voivani tehdä isompia projekteja. Eräs villapusero on jo puikoilla ja hartiaosa on jo valmis. Veera Välimäen Color Affection on puolivälissä ja kohta aloitan kolmannen värin kanssa. Voisin ehkä jatkaa viime vuonna Neulistin ja Vyyhdin joulusukkakalenteria loppuun... 

Tänään kävin Fiskarsin museon kahvilassa kahvilla. Olohuone oli sisustettu noin 50-luvun joulutunnelmaan. Kannatti tosiaankin käydä siellä, sillä koin hetken, että pian on levon ja neulomisen aikaa. 



En ole valmistellut kovinkaan paljon jouluun, mutta eiköhän tuttuun tunnelmaan pääse pian. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Mahtava kirjasyksy

Tänä syksynä kirjamarkkinoille on tullut monta, monta mielenkiintoista käsityökirjaa, että piti välilläkin hengähtää. Niitä olen saanut selailla, lukea ja katsella useina iltoina ja kirjannut malleja ylös Do it-listalleni. En tässä postauksessa ala arvioida jokaista teosta erikseen ja yksityiskohtaisesti, koska monet bloggaajat ovat jo tehneet hyviä kirja-arvioita. Kommentoin kuitenkin, jos jokin kirja kolahtaa mua suuresti tai jokin asia vaivaa mieltäni.


Syksysato 2015 




Kerä-lankakaupan pitäjä Jonna Hietala on kääntänyt tanskalaisen neulekirjan suomeksi. Monet ohjeet ovat mielenkiintoisia (esim. Robin ja Pine) ja useissa ohjeissa käytetään kahta eri Isagerin lankaa samanaikaisesti. Näitä Isagerin lankoja taas on saatavilla vain kahdesta kaupasta. Olisi hyvä, jos ohjeissa on myös muita lankavaihtoehtoja. Toisaalta tiheyden tarkistaminen auttaa neulojaa miettimään muita vaihtoehtoja. Valokuvat ovat kauniita ja selkeitä.

Ystäväni on tuonut virolaisen käsityökirjan (toim. Anu Kabur, Anu Pink & Mai Meriste) Tallinnasta ja teos käsittelee Muhu-saaren kaunista käsityökulttuuria. Tästä kirjasta esimerkiksi Puikkomaisteri oli ammentanut erilaisia ideoita sukkiinsa. Tykkään kirjasta sen vuoksi, että sitä voi lukea uudestaan ja uudestaan. Ilun Handu oli blogannut samasta kirjasta. Ks. linkki.


Puikkomaisterin sukkakirja ja Virkkuri 3

Harvoin olen saanut lukea hyvää käsityöteosta ja tämä Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirja on just yksi parhaista kirjoista! Se on suunnattu tottuneille neulojille ja siksi neulonnan alkeet ovat jääneet pois kirjasta (hyvä!). Kirjoneuletyöt ovat pelottaneet monia neulojia, joten Puikkomaisteri kirjoittaa nämä kipukohdat auki. Tykkään erityisesti siitä, että ohjeiden kanssa ei tarvitse olla niin tarkkaa ja neulojat voivat antaa itselleen välillä anteeksi (hurraa!). Ilahduin myös suuresti, että Puikkomaisteri antaa luvan sukkien tekoon hyväntekeväisyyttä varten. Harrastan nimittäin tätä ja myymistäni sukista & lapasista saadut tulot ovat menneet Kuurojen maailmanliiton varainhankintaan kuurojen tyttöjen ja naisten hyväksi.

Molla Millsin Virkkuuri kolmonen on tuttuun tapaan selkeä ja suunnattu miesneulojille. Puseroa olisi kiva virkata, kunhan olen sisäistänyt virkkaamisen salat kunnolla. Tykkään tästä simppelistä kirjasta. 


Neulo saumattomasti ylhäältä alas ja Kerroksia

Olen aiemmin tiennyt, että Piitu Nykopp on kuvataiteilija, mutta käsityökirja on yllätys! Kerroksia-kirjan monet puseromallit kolahtivat heti ja langat ovat pääasiallisesti tuttuja. Muutamat kuvat ovat harmillisesti hämäriä, etten voinut nähdä puseron pintaa tarkasti, mutta tämä on ehkä pieni ongelma. Kuvien tutut maisemat ilahduttavat mua, sillä meillä on toinen koti samassa pitäjässä. 

Tuulia Salmelan teos on kenties kaikista hauskin! Olen toki neulonut pari kolme puseroa ylhäältä alas, mutta Tuulian metodi on mulle uusi. Täytyy tehdä ensin minipuseroharjoitelma ja monta mallitilkkua (joo, joo!). Tekstit ovat vähän vaikeaselkoisia, mutta kunhan keskittyy tekstiin jonkin aikaa, niin mielenkiinto herää! Tykkään!


Perinteiset villasukat ja 100 isoäidinneliötä

Perinteiset villasukat on jatkoa Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset-kirjalle. On kerrassaan hienoa, että joku on perehtynyt suomalaisen käsityön historiaan. Tiedän, että vanhojen asiakirjojen ja tekstiilien selvittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Hänelle nostan hattuni... myssyni. 

Tämä virkkuukirja, 100 isoäidinneliötä (Leonie Morgan) on harjoituskirjani. On kivaa tehdä vaihteeksi muita neliöitä kuin vain isoäidinneliötä. 


Knitbot yoked (by Hannah Fettig) ja November knits (Kate Gagnon Osborn & Courtney Kelley)

Ostin englanninkielisiä neulekirjoja siksi, että yritän kehitellä englanninkielistä käsityösanastoani.



Nämä ovat kiva lisä käsityökirjastooni :)

No niin, kirjaesittelyni venyy ja venyy pitkäksi. Toivottavasti tästä on teille, käsityöystäville hyötyä. Kirjantekijöille haluankin lausua isot kiitokset hienosta työstä!

Käsityöystävien mekka

Monet bloggaajat ovat tehneet mielenkiintoisia postauksia Suomen kädentaidot-messuista, joten mä tässä teen oman, henkilökohtaisen ja vapaamuotoisen postauksen eilisestä visiitistäni tapahtumassa ja koitan pohtia kokemuksiani vähän eri näkökulmasta. 

Miksi juuri tätä suurtapahtumaa halutaan? Haluavatko käsityöystävät nähdä kaikkea kerralla, hakevatko he elämyksiä paikan päältä, tapaavatko he muita ystäviä vai kauppiaita vai minkä syyn vuoksi he lähtevät messuille? Kävin itse messuilla ensimmäistä kertaa viime vuonna ja yltäkylläisyyden jälkeen ajattelin, että menisin messuille seuraavan kerran vasta viiden vuoden päästä. Kammoksun nimittäin ihmispaljoutta, jonoja ja ostohysteriaa. Mutta tänä vuonna meninkin uudestaan Tampereelle...


Aamukahvilla Tikkurilan juna-asemalla

Ystävien kanssa on aina hauskaa mennä katsomaan, mitä käsityökivaa on tarjolla. Uudet ideat ovat aina tervetulleita (vaikka mulla aika ei enää riitä niiden toteuttamiseen...!). Käsityöyrittäjillä on muutenkin kovaa aikaa näillä markkinoilla ja messuilla he voivat saada uusia asiakkaita ja kontakteja. Sosiaalinen media ei välttämättä yksinään riitä. Verkostoituminen on tärkeää. Yritän aina tukea suomalaisia pienyrittäjiä, jos voin. Suosikkikauppani ovat lähettäneet upeita mainoskirjeitä (= sähköpostilla) ja kauniit ja houkuttelevat kuvat tekivät tehtävänsä. Toinen syy lähtemiseeni on se, että halusin myös nähdä muutamia käsityöyrittäjiä livenä ja antaa heille palautteita. 


Lentävä lapanen on kaunis kauppa


Lähikuva Lentävän lapasen lankavalikoimasta 

Suureksi ilokseni Lentävän lapasen luona oli Ilun Handu eli Ilona paikalla. Hänen värjäämänsä laadukkaat langat ovat aina yllätyksellisiä ja ihania. Ostin kaksi 50 g Paksukkista kotiinvietäväksi. Unohdinkin kysyä, mistä langat ovat yleensä peräisin. Mulla on usein tapana suosia ensisijaisesti suomenlampaan villalankoja, mutta se ei myöskään aina kaikissa tilanteissa onnistu. Yritän kuitenkin huomioida, että langat voivat olla ns. lähipiiristä (Pohjoismaista ja Euroopasta) tai eettisesti tuotettuja tai käsitelty suomalaisten yrittäjien käsissä (värjäykset tms.).


Molla Mills on suosittu messuvieras


Piitu Nykopp signeeraustyössä 

Oli ilo tavata Piitu messuilla, koska ostin hänen Kerroksia-kirjan vähän aikaa sitten ja hän on fiskarsilainen. Meillä on toinen koti samassa pitäjässä :) Hänen monet puseromallinsa ovat Do it-listallani. 


Kahvitauolla 


Olo on kuin karkkikaupassa

Kerä-putiikissa yritin päättää, mitä uutukaisia otan. Kiitos ystävilleni, jotka odottivat kärsivällisinä (ja he yrittivät myös hillittää ostoshysteriaani). 


Roosanauha-sukat ilmassa


Lankaostokseni


Peppi oli tyytyväinen, että emäntä oli jälleen kotona

Ostin lankojen lisäksi kankaita ja askartelujuttuja. Pidän siitä, että monet yrittäjät tuotteistavat kierrätysmateriaalia (esim. turvavöitä, muovia, kankaita ja niin edelleen). Monet perinteiset asiat olivat esillä uusissa 'vaatteissa' tai jälleen esillä. Ihailin pitkään yhden tamperelaisen yrityksen tekemää nahkalaukkua, jonka yläosa on otettu vanhasta raanusta. Voin käydä ko. yrityksessä seuraavalla Tampereen työmatkallani :) Osa ostoksistani menee joululahjoiksi ja osa taas muuttuu käsissäni tuotteiksi, jotka menevät joko lähipiirille lahjaksi tai itselleni. 

Yksi asia on varottava: suurilla messuilla väsyy helposti ja loppumetreillä ei enää jaksa innostua. Jotkut ovat tämän vuoksi ostaneet viikonloppulippunsa ja menevät uudestaan paikalle katselemaan. Tätä en itse jaksaisi :)

Loppujen lopuksi reissu oli mukava ja jää nähtäväksi, jaksanko mennä ensi vuonna uudestaan messuille. Harmittaa vain, etten ollut tavannut värjäri ja neulesuunnittelija Tuulia Salmelaa ja Puikkomaisteria eli Tiina Kaarelaa

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pipotehdas täydessä tehossa

Monet tuntevat Kalastajan vaimon Beanie-myssyn ja sellaisia olenkin tehnyt pari kertaa. Rowan Angora Haze-lanka on tosi ihanan pehmeä. Käytössä myssyt löystyivät kuitenkin nopeasti ja kerran tuuli meinasi viedä piponi päästäni. Beanie-myssystä puuttui resori ja päätin "jalostaa" mallia kovaan käyttöön. Tässä on aika väljästi kirjoitettu ohje :-)



Angoramyssy
Lanka: Rowan Angora Haze (alle 25 gr)
Ohje: kehitetty Beanie-myssy, oma ohje
Puikot: pyöröpuikot ja sukkapuikot, 3 mm

Luo 90 s ja neulo resoria (1 o kiertäen, 1 n *-*)noin 8 cm verran. Jatka sitten sileää neuletta, kunnes työ on noin 22-23 cm. Aloita kavennukset (ja vaihda pyöröpuikot sukkapuikkoihin jossakin vaiheessa): ensimmäisellä kierroksella kavenna joka 10 s välein, kolmannella kierroksella kavenna 9 s välein, 5. kierroksella joka 8 s välein ja kavenna sitten joka kierroksella samojen kavennusten kohdalla, kunnes puikoilla on noin 20 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se neulalla loppujen silmukoiden läpi. Kiristä reikä umpeen ja päättele.


Vasemmalla Rowan Angora Hazea ja oikealla Debbie Bliss Andesia. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lukko-tapetti


Erään lukijan, Ninan, pyynnöstä tässä pari kuvaa Lukko-tapetista. Valitettavasti en ole löytänyt parempia kuvia, mutta toivottavasti nämä kuvat antavat jonkinlaisen kuvan tästä kauniista keltaisesta Lukosta. Poistan tämän postauksen sitten, kun Nina on nähnyt kuvat.



keskiviikko 12. elokuuta 2015

Villasukkia lempiväreissäni

Olen aina hamstrannut Louhittaren luolan Väiskejä lähes kaikissa väreissä, koska ne ovat parhaita sukkalankoja. Kun Kerä alkoi myydä Väiskejä nimikkoväreissä, niin olin myyty! Pinkki, sinapinkeltainen ja harmaa ovat nimittäin lempivärejäni.


Louhittaren luolan Väinämöistä (100 g) Kerän omissa väreissä

Sukkamallia piti etsiä pitkään, sillä värikontrastit olivat niin vahvoja, etteivät esimerkiksi palmikot tulisi esille oikein hyvin. Kerä-putiikki kertoi kesän alussa, että Pehmeitä paketteja-blogissa oli hieno sukkapari, joka oli neulottu just tämänvärisestä langasta ja kävin katsomassa ko. blogia. Kas, Zigzagular Socks -malli oli loistava valinta! Kiitos sulle, Sannalle tästä hienosta vaihtoehdosta!


Neuletyö oli jopa mukana Norjan reissulla.



Puikot: 2,5



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Aranamia

Näin Aranami-huivin Titityy-putiikissa ja tuumin, että tekisin samanlaisen. Holst Garn Coast-lankavalikoimassa on herkullisia värejä ja oli vaikeaa valita viisi eri väriä, jotka sointuisivat yhteen hyvin Aranami-huivissa. Viides väri vaihtui kuitenkin myöhemmin siniseksi työn edetessä.

Aloitin urakan joskus kevättalvella (vai olisiko se ollut viime vuonna?!) työkaverini kanssa lukemalla englanninkielistä ohjetta. Jokaisen väriraidan palat neulottiin yksittäin yhteen raitojen kanssa. Täytyy myöntää, etten lukenut ohjetta tarkkaan. Tajusin myöhemmin, että tässä olisi paljon päättelemisiä... Työkaverini sai omansa valmiiksi ajat sitten. 

Työkiireitten takia työni seisoi pöydällä aika pitkäksi ajaksi ja viimeisen raidan kanssa piti miettiä, miten se tehtäisiin. Vasta kesälomalla tartuin keskeneräisiin projekteihin ja Aranami valmistui vihdoin. Ennen lankojen päättelyä huuhtelin huivin haaleassa vedessä (siihen oli lisätty vähän villapesuainetta) ja kuivutin sen. Päättelyurakan jälkeen pingotin vielä huivin muutamien päivien ajaksi. 


Pingottaminen 







Lanka: Holst Garn Coast (55 % merinovillaa, 45 % puuvillaa)

Huivista tuli aika pitkä, mutta erittäin kevyt ja pehmeä. Tämä Holst Garnin Coast-lanka on mukava tuttavuus. Kaappiin jää vielä paljon Coastia, joten voin tehdä näistä vaikkapa puseron tai huivin. Vaikka urakka oli aikamoinen, mutta lopussa kiitos seisoo. Tykkään huivista paljon! 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kevyenkevyt kesätoppi

Näin Kotivinkin huppariohjeen ja ajattelin, että voisin neuloa samanlaista joko itselleni tai vaikka tyttärelleni. Löysin Louhittaren luolan Lemminkäinen-silkkilangat Titityystä ja päädyin tummansiniseen. Aloitin työn, mutta työkiireiden ja muuttorumban myötä en jaksanut innostua työstää hupparia. Silkkilanka on sitäpaitsi joustamaton ja välillä piti olla tarkka, ettei silmukat tipu vahingossa puikoilta. Työ meni, kuten tavallisesti, kaappiin marinoitumaan jonkin aikaa.

Kesti tovin, kunnes kesän alussa päätin, että ufot saataisiin valmiiksi ennen uusia projekteja. Jostakin syystä huppari ei enää sytyttänyt mielenkiintoani ja päätin muokata sitä kesätopiksi. Sen valmistuttua huuhtelin, kuivatin ja pingotin . Väri lähti tosi paljon haaleassa vedessä, mutta onneksi toppi pysyi edelleen tummansinisenä. Voi luoja, miten kevyt toppi onkin! Ajattelin käyttää sitä tulevallani työmatkallani ja toppi voi toimia hyvin esimerkiksi jakun alla. 




Lanka: Louhittaren luolan Lemminkäinen (100 % silkkilanka)
Ohje: oma
Puikot: 3,5 



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kesäisiä tilkkuja

Mökillämme on lukuisia keskeneräisiä käsitöitä odottamassa seuraavia inspiraatioitani. Yksi keskeneräisistä töistä on jopa 17-vuotias... Katselin sitä tovin ja päätin, että tämä tilkkutyö saa valmistua TÄNÄ KESÄNÄ. Kerron tästä lisää myöhemmissä postauksissani. 


17-vuotias UFO 

Kävin sitten mökin yläkerrassa penkomassa kankaita tätä projektia varten ja löysin toisen keskeneräisen tilkkutyön laatikosta. Hitto, olen varsinainen mestari jättämään työt kesken ja aloittamaan uudet työt! Olin aiemmin intohimoinen tilkkuilija, kunnes hurahdin neulomiseen. Ompeleminen on kyllä kivaa, muttei ompelukonetta voi aina ottaa mukaan esimerkiksi työmatkoille :-D. Ompelukone oli sitä paitsi myös rikki jonkin aikaa ja se oli yksi syistä, etten ommellut mitään vähään aikaan. Nyt on kone korjattu. 

Tässä toisessa tilkkutyössä oli neljän neliön blokkeja jo valmiina ja innostuin yhdistelemään niitä paloja yhteen. Vanua ja vuoria sinne tänne. Nyt on tämä soma peitto valmis. En keksinyt, kelle peitto olisi voinut päätyä, joten tämä jää sitten mökille, koska se sopii tänne mökkimiljööseen oikein hyvin. 





Jatkan sitten mekkotehtailua ja toisen, iki-ikuisen tilkkutyön ompelua. 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Elämäni eka itsetekemä kesämekko

Monet käsityöbloggaajat olivat hehkuttaneet Mekkotehdas aikuisille-kirjaa. Eipä ihme. Ostin kirjan siinä mielessä, että voisin kokeilla ompelemista pitkästä aikaa. Vaatteiden teko ei ollut parhaita puoliani, vaikka harrastin vuosia sitten paljon tilkkutöitä ja teinkin lapsille verkkareita vanhoista collegepuseroista.


Mekkotehdas aikuisille

Tutkiskelin mekkomalleja ja päätin alkajaisiksi kokeilla Selman mekko B:ta. Petikon Eurokangas-kaupan valikoima oli yllättävän vaatimatonta, mutta olisiko kauppa lopettamassa toimintaansa tai muuttamassa taas ja siksi kankaita oli vähän. Ajattelin, että voisin aloittaa edullisesta ohuesta puuvillakankaasta ja mun ei tarvitsisi harmitella ostostani, jos mekon teko epäonnistuu. 

Vaikka ohjeet ovat helppolukuisia, mutta silti perusompelutaito on kuitenkin välttämätön. Olen aina vieroksunut poimutus- ja päärmehommia, mutta olin kuitenkin selviytynyt niistä tyydyttävästi. Tajusin tässä projektissa, miten tärkeää kankaan silittäminen olikaan. 

Olinkin hyvin yllättynyt, että mekko oli hyvin onnistunut pienistä virheistä huolimatta. Tässä mekossa voisin vastaanottaa vieraita pikkumökillämme :-D Enpä ollut aiemmin ommellut vaatteita itselleni sitten kouluvuosien...



Selma-mekko B

No niin, tässä on Viittomakielisten kädentaitajien KyJy:n työ 2/10 valmis! Nyt käyn vanhojen keskeneräisten tilkkutöiden kimppuun.