Poikani ilmoitti kuukausi sitten, että muuttaa omaan asuntoon. Säpsähdin. Nytkö jo? Tyttäreni muutti muutamia vuosia sitten omilleen ja viime elokuussa mieheni pojat muuttivat yhteiseen kotiin. Jäljelle jäi poikani, joka luonnollisesti halusi myös itsenäistyä.
Kuultuani poikani päätöksen tartuin välittömästi puikkoihin ja halusin neuloa jotakin lämmintä. Tämä taitaa olla myös osa suruprosessia. Miten aika rientää niin nopeasti?? Muistan vielä valvotut yöt, korvatulehdukset, iltasadut...
Näissä asusteissa tarkenee varmasti.
Resoripipo (lanka: Handun 100 % merinovillaa, puikot 4)
No niin, piposta tuli tietysti kireä. Poikani keksi ja laittoi pari huivia piposta sisään. Pipo sai venyä rauhassa viikon verran, että koko alkoi olla sopiva...
Kuplalapaset III (lanka: Debbie Blissin Blue Faced Leicester DK, 100 % villaa)
Alun perin mun oli tarkoitus tehdä nämä lapaset itselleni, mutta päätin tehdä ne pojalleni. Purin jo valmiin lapasen peukalon ja neuloin lisää kierroksia, jotta olisivat hänelle sopivia. Nämä kuplalapaset näyttävät enimmäkseen tiililapasilta :-) Tykkään muuten tästä langasta, aika miellyttävä neulottavaksi!
Poikani muutti viime torstaina ja tänään tein tupatarkastuksen. Mun on nyt totuttava ajatukseen, että kotona asuvat mun lisäksi mieheni ja koiruli. Muuttohommat eivät kuitenkaan tähän lopu. Isäni sai asuntonsa myytyä eilen ja muuttaa helmikuun lopussa palvelutaloon. Näyttää siltä, että neulominen on kortilla jonkin aikaa.
Voikaa hyvin, hyvät lukijat!
Kommentit
Lähetä kommentti