Kaisan villalangat

Kävin työmatkoilla mm. Islannissa ja ihailin islantilaisia villapuseroita ja -takkeja. Norjalaiset villatakit ovat myös hurmaavia. En silti tohtinut yrittää tehdä sellaisia, koska epäilin taitojani kirjoneuletöissä. Joka tapauksessa uskalsin haaveilla siitä, että tekisin omani jonakin päivänä. Muutamien kirjoneulelapasten jälkeen rohkenin. Kerän Marika julkaisi kuvan Instagramissa Ann Myhren suunnittelemasta Flea-villatakista ja se kolahti. Väriskaala oli niin laaja, että mulla oli vaikeuksia päättää väreistä. Rauma Garnin väritarjonta on upea!  Neuloin ensin puseron valmiiksi. Etukappaleessa oli seitsemän ylimääräistä silmukkaa ja ompelin ompelukoneella siksakkia viivan molemmille puolille.  Neuloin sitten reunaresorit molemmille puolille.  Mua jännitti paljon tämä 'steeking' eli reunojen leikkaaminen. Leikkaus meni kuitenkin hyvin. Taitoin molemmat reunat ja ompelin ne kiinni. Ompelin vielä huolittelunauhan näiden päälle, jotta ne ...

Kuten monet tietävät, etsin yhä täydellistä villatakkia. Koska neulontahistoriani on vielä lyhyt (aloitin neulomisharrastuksen vasta 5-6 vuotta sitten), niin mulla ei ole kovinkaan paljon kokemuksia puseroiden ja takkien tekemisestä. Urani alussa kokeilin Novitan kappaleelta kappaleelle-ohjeita ja saumojen ompelu oli kerrassaan kamalaa. Jälki ei ollut siistiä. Tutustuin myöhemmin raglahihojen tekniikkaan ja se upposi minuun. Sitten oivalsin, että on monta tapaa tehdä "saumattomasti" puseroita ja takkeja. Viime vuonna käsiini osui Tuulia Salmelan Neulo saumattomasti ylhäältä alas -kirja. Tässä oppaassa käytetään samaa ideaa, ilman ikäviä saumojen ompeluja, mutta neulonta etenee kuitenkin ns. kappaleelta kappaleelle (the tailored sweater-metodi). Ohjeissa käytetään Louhittaren luolan lankoja ja lankavarastossani oli sopivasti Pohjan akka-lankoja tätä projektia varten. En jaksanut aloittaa minipuserosta, vaan suoraan aikuisen koosta.  Lankojen ostohetkellä tykkäsin Kuningas-väri...

Olin hankkinut nämä kauniit Uncommon threadit erästä projektia varten ja aloittanutkin neuloa jonkin verran. Homma tyssäsi siihen, etten enää ymmärtänyt ohjetta. Yritin pari kertaa uudestaan, mutta päätin laittaa neuletyön nurkkaan odottamaan otollisempaa hetkeä. Kului monta kuukautta. Ennen joulunlomaa ryhdyin kartoittamaan lankavarastoani ja kas, löysin tämän keskeneräisen työn. Päätin lopultakin purkaa työn ja yrittää toisella, muulla ohjeella, sillä langat olivat aivan ihania. Olisi pyhäinhäväistystä, jos annan lankojen seistä nurkassa. Etsin Raverlystä ja kaikista käsityökirjoista sellaista yksinkertaista takkia. Semmosta tylsää pappatakkia, mutta sen piti olla myös raglanhihainen. Ei pitsejä eikä palmikoita. Huokaus. Ei löytynyt. Muistin Villavyyhdin Jenni Östbergin hyvän r aglanvillatakkiopastuksen ja tuumin, miksen voisi yrittää suunnitella itse ohjetta. Mun täytyi tunnustaa, etten ollut koskaan tehnyt mallitilkkua. No, se oli sitten silkkaa laiskuuttani, mutta parempi my...

Edellisestä postauksesta on kulunut tovin, mutta neulerintamalla on tapahtunut paljon. Kun olin saanut joululahjani valmiiksi, niin sen jälkeen neuloin pitkällä jouluvapaalla vain ITSELLENI tai perheenjäsenille. Keräsin ostettuja lankoja pöydälle ja hypistelin niitä jonkin aikaa, kunnes mielessäni hahmottui ideoita. Ostin pari vuotta sitten Islannista 700 g Lettlop-lankoja villatakkia varten ja ohje löytyi Novita 3/2014 (malli 3.). Aloitin työn kylläkin jo loppusyksyllä, mutta se joutui kaappiin vähän aikaa joulukiireiden takia. Enää puuttui toinen etukappale ja hihat. Ei muuta kuin neulomaan mielipuolisesti. Joulunaatonaattona takki oli valmis. Monet olivat valittaneet langan kutittavuutta, joten kokeilin huuhdella takkia haaleassa vedessä, johon olin sekoittanut villapesuainetta. Lettlop-lanka on mielestäni ihan kiva lanka, sillä se muotoutuu helposti haluamaan kokoon. Napit olin ostanut joskus syksyllä Titityystä. Ohje: Novita 3/2014, malli 3 Lanka: Istexin Léttlop, 450 gr...