Tammikuu ja helmikuu olivat, jälleen kerran, hektistä aikaa. Pitkän työmatkan jälkeen alkoi muuttorumba. Kerrostalo ei vaan sopinut meille, vaikka asuimme loistavien liikenneyhteyksien varrella. Kämppä oli hyvä kompaktimalli. Löysimme pitkähkön etsinnän jälkeen mukavan rivitalon Vantaan ja Espoon rajalta. Oli niin innostavaa suunnitella sisustusta ja valita tapetteja ja maalivärejä! Mutta itse muuttaminen oli... sitä, mitä oli, ja nyt muuttolaatikot on vihdoinkin purettu.
Kiurujenyöt ja mä
Suureksi huolekseni lankalaatikot eivät löytäneetkään paikkaansa. Ne ovat edelleen takkahuoneessa odottamassa lopullista sijoituspaikkaa. Mieheni virnisti ja totesi, että ne kyllä vielä asettuvat johonkin paikkaan... Toivottavasti ei sänkymme alle.
Neuletyöt olivat seisseet noin 1,5 kuukauden verran, mikä on mulle himoneulojalle ennekuulumatonta. Pääsin puikoille vasta viime viikonloppuna ja pelkäsin, hävisikö neulomisilo. Eipä hävinnyt. Mökkimatkalla ruokaostosten yhteydessä nappasin muutamia novitoita ostoskärryyn. Samana viikonloppuna oli käsityömessut Wanhassa Satamassa, mutta jätin ne tietoisesti väliin. Oli yksinkertaisesti pakko päästä maalle. Tuleehan niitä messuja kuitenkin myöhemmin.
Myöhässä oleva joululahja, Seiskari-lapaset
Novita Nallen uudet värit innostavat
Toivottavasti tämän jälkeen tulee uusia postauksia. Tuota Debbie Blissin Paloma-villapuseroa pitäisi korjata ja Seiskarien on saatava valmiiksi ennen juhannusta!
Kommentit
Lähetä kommentti