Siirry pääsisältöön

Harjoitelma á la Tuulia Salmela

Kuten monet tietävät, etsin yhä täydellistä villatakkia. Koska neulontahistoriani on vielä lyhyt (aloitin neulomisharrastuksen vasta 5-6 vuotta sitten), niin mulla ei ole kovinkaan paljon kokemuksia puseroiden ja takkien tekemisestä. Urani alussa kokeilin Novitan kappaleelta kappaleelle-ohjeita ja saumojen ompelu oli kerrassaan kamalaa. Jälki ei ollut siistiä. Tutustuin myöhemmin raglahihojen tekniikkaan ja se upposi minuun. Sitten oivalsin, että on monta tapaa tehdä "saumattomasti" puseroita ja takkeja. Viime vuonna käsiini osui Tuulia Salmelan Neulo saumattomasti ylhäältä alas-kirja. Tässä oppaassa käytetään samaa ideaa, ilman ikäviä saumojen ompeluja, mutta neulonta etenee kuitenkin ns. kappaleelta kappaleelle (the tailored sweater-metodi). Ohjeissa käytetään Louhittaren luolan lankoja ja lankavarastossani oli sopivasti Pohjan akka-lankoja tätä projektia varten. En jaksanut aloittaa minipuserosta, vaan suoraan aikuisen koosta. 

Lankojen ostohetkellä tykkäsin Kuningas-väristä, mutta mitä pitemmälle neuloin, aloin epäillä värimakuani. Tämä sininen on jotenkin vahvaa mulle. Olkoon, tämä saa sitten kelvata harjoitustyössäni. 


Ohjeen teksti on ymmärrettävää ja työni eteneminen sujui hyvin, kunhan tiesi, mistä kohdasta katsoi. Ohjeessa on taulukko 13 eri koolle ja neljälle erivahvuisille langalle. Muistakaa olla tarkkana! Aloitin takaosasta...


... ja jatkoin etuosaan.


Poimin silmukoita hihaosista ja neuloin eteenpäin. Halusin nimenomaan o-kaulaa, mutta jostakin syystä erehdyin tekemään v-kaulaa. Älkää kysykö, miksi, mutta onneksi tämä v-kaulamalli on suhteellisen pieni, joten ei haittaa :) Luultavasti ohitin ohjeen tietyn vaiheen ja siksi jatkoin lisäyksiä reunoihin. 


Tein pitkät resorit hihoihin ja helmaan. Tässä nappinauha kiristää vähän, koska en poiminut riittävästi silmukoita nauhan lopussa. No opin tästä jotakin. Ostin kookosnapit Snurre-kaupasta ja mielestäni nämä sopivat tämän sinisen kanssa hyvin.  



Olkapään ja hihan reunat olivat ensin ikävästi "poimutetut", mutta onneksi pesun ja pingotuksen reunarajat tasoittuivat hyvin. 

Mielestäni harjoitustyöni on onnistunut suhteellisen hyvin ja käyttökelpoinen. Tämä tekniikka ei olekaan vaikeaa. Jos haluatte löytää hyvinistutetun puseron tai takin itsellenne, niin kokeilkaa ihmeessä tätä tekniikkaa. 

Tähän työhön meni noin 650 g lankoja ja käytin 4,5 mm puikkoja. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täydellisen villapaidan metsästys

Ilahduin, kun Novita alkoi myydä suomenlampaan villalankoja pari vuotta sitten. Kun nämä Suomivilla-kerät olivat poistomyynnissä, niin mulle, pienelle maailmanparantajalle tuli hätä: halusin niille hyvän kodin. Älkää kysykö miksi :) Mielessäni oli jokin simppeli villapaita, kuten aina, ja etsin sopivaa ohjetta jonkin aikaa. Lopulta rohkenin tekemään paidan itse ja aloitin ylhäältä alas. Jouduin toki purkaamaan työni pari kertaa, mutta paksulla langalla neulominen oli kuitenkin nopeaa, joten purku ei haitannut. Kun vartalo-osa oli valmis, huomasin vartalon keskellä värieroja. Voi ei, en muistanut katsoa kerien eränumeroita! Harkinnan jälkeen päätin, etten purkaisi ja neuloisi uudelleen, koska joidenkin mukaan eroja ei oikein huomaa heti.  Kirjoitin ohjeen muistiin, mutta tätä voi, ilman muuta, edelleen kehittää ja muokata. Mielestäni rintaosan kohdalla kannattaa tehdä lyhennettyjä ja pidennettyjä kerroksia, jotta pusero tasaantuu kauniisti. Tällä kertaa en tehnyt. Villapaita lähtee mini

Merikarhun Cousteau-pipo

Olen neulonut lukuisia myssyjä miehelleni. Hän ei oikein jaksa innostua löppömyssyistä, vaikka mä itse käytän niitä oikein mielelläni. Syy selvisi, että mieheni tykkää tiukoista resoripipoista ja hän oli haaveillut pitkään punaisesta Cousteaun piposta. Veneilyssä hyvä myssy pysyy hyvin päässä ja leudoilla ilmoilla myssyä voi kääriä pikkumyssyksi, ettei tule kuumaa. Mieheni ei myöskään pidä kutittavista villamyssyistä. Snurre-lankakaupassa näin pari Cousteau-pipomallia. Ne oli neulottu ihanan pehmeästä Lamana Cusco -alpakkalangasta ja väri olikin oikea punainen. Kauppias Anne kertoi, että ohje löytyy netistä. Ei muuta kuin lankojen ostoon ja etsimään ohjetta verkosta! Josko tässä on se mieheni unelmapipo...! Aloitin 120 silmukalla pyöröpuikoilla (4 mm), mutta 6 cm:n resorin jälkeen totesin, että siitä tulisi liian iso ja purin työn. Aloitin uudestaan ja 100 silmukalla. Piposta tuli tosi hyvä! Ei mennyt enempää kuin noin 75 grammaa. Kavennukset ovat jopa kauniita.

Kaisan perussukat

Olen neulonut tällä ohjeella monet sukat. Kehittelin sukkaohjetta siten, että sukat olisivat aivan napakoita eivätkä löysiä. Eilen sain ystävältäni iloisen viestin ja siinä hän kiitti lahjasukista, ja että ne ovat oikeasti saapassukkia. Talvi- ja kumisaappaissa nämä sukat eivät hankaa esimerkiksi ikävästi kantapäitä ollenkaan. Tätä ohjetta voi soveltaa vapaasti, vaikka pidentämällä varsia, vaihtamalla kantapää- tai kärkimallia (esimerkiksi nauhakavennusta).  Koko: 38-39 Lanka: 100 g ohutta fingering-vahvuista lankaa, esimerkiksi Louhittaren Väinämöinen, Lang Jawoll tai Novitan Nalle Puikot: 2,5 Luo 64 silmukkaa ja neulo 2 o 2 n –joustinneuletta 40 kerrosta. Kavenna yksi silmukka joka puikon alussa, yhteensä 4 silmukkaa. Jatka sileää neuletta 60 silmukalla 35-45 kerrosta. Siirrä ensimmäisen puikon silmukat neljännelle puikolle, yhteensä 30 silmukkaa. Aloita vahvennettu kantapäätilkku ja neulo 34 kerrosta. Sen jälkeen aloita kantapohjan kavennukset: neul