Käsityöystävien mekka

Monet bloggaajat ovat tehneet mielenkiintoisia postauksia Suomen kädentaidot-messuista, joten mä tässä teen oman, henkilökohtaisen ja vapaamuotoisen postauksen eilisestä visiitistäni tapahtumassa ja koitan pohtia kokemuksiani vähän eri näkökulmasta. 

Miksi juuri tätä suurtapahtumaa halutaan? Haluavatko käsityöystävät nähdä kaikkea kerralla, hakevatko he elämyksiä paikan päältä, tapaavatko he muita ystäviä vai kauppiaita vai minkä syyn vuoksi he lähtevät messuille? Kävin itse messuilla ensimmäistä kertaa viime vuonna ja yltäkylläisyyden jälkeen ajattelin, että menisin messuille seuraavan kerran vasta viiden vuoden päästä. Kammoksun nimittäin ihmispaljoutta, jonoja ja ostohysteriaa. Mutta tänä vuonna meninkin uudestaan Tampereelle...

Aamukahvilla Tikkurilan juna-asemalla

Ystävien kanssa on aina hauskaa mennä katsomaan, mitä käsityökivaa on tarjolla. Uudet ideat ovat aina tervetulleita (vaikka mulla aika ei enää riitä niiden toteuttamiseen...!). Käsityöyrittäjillä on muutenkin kovaa aikaa näillä markkinoilla ja messuilla he voivat saada uusia asiakkaita ja kontakteja. Sosiaalinen media ei välttämättä yksinään riitä. Verkostoituminen on tärkeää. Yritän aina tukea suomalaisia pienyrittäjiä, jos voin. Suosikkikauppani ovat lähettäneet upeita mainoskirjeitä (= sähköpostilla) ja kauniit ja houkuttelevat kuvat tekivät tehtävänsä. Toinen syy lähtemiseeni on se, että halusin myös nähdä muutamia käsityöyrittäjiä livenä ja antaa heille palautteita. 

Lentävä lapanen on kaunis kauppa

Lähikuva Lentävän lapasen lankavalikoimasta 

Suureksi ilokseni Lentävän lapasen luona oli Ilun Handu eli Ilona paikalla. Hänen värjäämänsä laadukkaat langat ovat aina yllätyksellisiä ja ihania. Ostin kaksi 50 g Paksukkista kotiinvietäväksi. Unohdinkin kysyä, mistä langat ovat yleensä peräisin. Mulla on usein tapana suosia ensisijaisesti suomenlampaan villalankoja, mutta se ei myöskään aina kaikissa tilanteissa onnistu. Yritän kuitenkin huomioida, että langat voivat olla ns. lähipiiristä (Pohjoismaista ja Euroopasta) tai eettisesti tuotettuja tai käsitelty suomalaisten yrittäjien käsissä (värjäykset tms.).

Molla Mills on suosittu messuvieras

Piitu Nykopp signeeraustyössä 

Oli ilo tavata Piitu messuilla, koska ostin hänen Kerroksia-kirjan vähän aikaa sitten ja hän on fiskarsilainen. Meillä on toinen koti samassa pitäjässä :) Hänen monet puseromallinsa ovat Do it-listallani. 

Kahvitauolla 

Olo on kuin karkkikaupassa

Kerä-putiikissa yritin päättää, mitä uutukaisia otan. Kiitos ystävilleni, jotka odottivat kärsivällisinä (ja he yrittivät myös hillittää ostoshysteriaani). 

Roosanauha-sukat ilmassa

Lankaostokseni

Peppi oli tyytyväinen, että emäntä oli jälleen kotona

Ostin lankojen lisäksi kankaita ja askartelujuttuja. Pidän siitä, että monet yrittäjät tuotteistavat kierrätysmateriaalia (esim. turvavöitä, muovia, kankaita ja niin edelleen). Monet perinteiset asiat olivat esillä uusissa 'vaatteissa' tai jälleen esillä. Ihailin pitkään yhden tamperelaisen yrityksen tekemää nahkalaukkua, jonka yläosa on otettu vanhasta raanusta. Voin käydä ko. yrityksessä seuraavalla Tampereen työmatkallani :) Osa ostoksistani menee joululahjoiksi ja osa taas muuttuu käsissäni tuotteiksi, jotka menevät joko lähipiirille lahjaksi tai itselleni. 

Yksi asia on varottava: suurilla messuilla väsyy helposti ja loppumetreillä ei enää jaksa innostua. Jotkut ovat tämän vuoksi ostaneet viikonloppulippunsa ja menevät uudestaan paikalle katselemaan. Tätä en itse jaksaisi :)

Loppujen lopuksi reissu oli mukava ja jää nähtäväksi, jaksanko mennä ensi vuonna uudestaan messuille. Harmittaa vain, etten ollut tavannut värjäri ja neulesuunnittelija Tuulia Salmelaa ja Puikkomaisteria eli Tiina Kaarelaa.