Aloitin neulontaharrastuksen uudestaan vuosien tauon jälkeen. Villasukkien kantapäät opin tekemään Facebookin Viittomakieliset kädentaitajat-yhteisön innoittamana. Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen ajattelin, josko perustaisin blogin, jossa keskityn neule- ja virkkuutöihin. Päällimmäinen tarkoitukseni ei ole esitellä kaikkia neuletöitä, mitä olen tehnyt. Ajattelisin ottaa kuvia töistäni kauniissa ympäristössä ja kirjoittaisin ajatuksiani. Katsotaan ensin, miten blogi kehittyy.
Eko- ja etniset langat sekä suomalaiset villalangat ovat intohimoni. Kokeilen aina mielelläni jotain uutta. Kuvassa Louhittaren Väinämöinen -lankaa työssä. Novitan langat kelpaavatkin, jos värit ja langan koostumus miellyttävät.
Ilahduin, kun Novita alkoi myydä suomenlampaan villalankoja pari vuotta sitten. Kun nämä Suomivilla-kerät olivat poistomyynnissä, niin mulle, pienelle maailmanparantajalle tuli hätä: halusin niille hyvän kodin. Älkää kysykö miksi :) Mielessäni oli jokin simppeli villapaita, kuten aina, ja etsin sopivaa ohjetta jonkin aikaa. Lopulta rohkenin tekemään paidan itse ja aloitin ylhäältä alas. Jouduin toki purkaamaan työni pari kertaa, mutta paksulla langalla neulominen oli kuitenkin nopeaa, joten purku ei haitannut. Kun vartalo-osa oli valmis, huomasin vartalon keskellä värieroja. Voi ei, en muistanut katsoa kerien eränumeroita! Harkinnan jälkeen päätin, etten purkaisi ja neuloisi uudelleen, koska joidenkin mukaan eroja ei oikein huomaa heti. Kirjoitin ohjeen muistiin, mutta tätä voi, ilman muuta, edelleen kehittää ja muokata. Mielestäni rintaosan kohdalla kannattaa tehdä lyhennettyjä ja pidennettyjä kerroksia, jotta pusero tasaantuu kauniisti. Tällä kertaa en tehnyt. Villapaita lähtee mini
Kommentit
Lähetä kommentti