Villalankoja matkatuliaisina

Työni vuoksi matkustelen paljon, sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen matkakohdetta tutkin lankakauppoja netistä ja kyselen työkavereiltani vinkkejä. Joskus työmatkani aikataulu on niin kireä, niin ei sittenkään ehditä kauppoihin. Kaksi kertaa ehdin kuitenkin piipahtaa ruoka- tai kahvitauolla, jos lankakaupat sattuivat olemaan hyvin lähellä. Esimerkiksi joillakin lentoasemilla, kuten Färsaarilla, myydään villalankoja (tietysti turistihinnoilla). Färsaarilla myydään kauniita ja värikkäitä lankoja. Useimmiten niissä on vieläkin lanoliinia jäljellä. Olen ajatellut tehdä värikkäitä lapasia hyville ystävilleni. Matkasta on kulunut jo yli vuosi...

Kävin Grönlannissa, Nuukissa viime syksynä. Kuulin, että grönlantilaiset neulovat myös paljon. Ei sitten muuta kuin ostoskeskukseen ja turistikauppoihin. Myskihärän villa (kuvassa ruskeanharmaa lanka) on äärettömän kevyt ja pehmeä. Vain 50 grammasta saa 400 metrin pitkää lankaa! Vasta kotona laskin, paljonko tämä villa maksoikaan. Taitaa olla elämäni kallein lankaostokseni! Vihreä lanka taas on genuniuksen villaa (en löytänyt suomenkielistä käännösvastinetta). Tanskalaiset villalangat ovat edullisia ja grönlantilaisten suosiossa.

Jouluna olin luentomatkallani Japanissa ja majoituin Kobessa. Matkaohjelmani oli valitettavasti tiukka ja ainoana vapaapäivänäni minut vietiin Kiotoon katsomaan kauniita temppeleitä ja syömään paikan erikoisuuksia. Lankaputiikit saivat suurella suosiolla jäädä. Silti koulutusviikon aikana mulla oli mahdollisuus käydä ostamassa lounasta lähimmästä ostoskeskuksesta ja kas, siellä oli lanka- ja kangasnurkka. Kaikki tavarat ja materiaalit olivat vain japaniksi. Villalangat (puoliksi villaa ja puoliksi jotain muovista) olivat valitettavasti tehty Kiinassa. Ostin kuitenkin muutamia villalankoja, virkkuukoukkuja, japanilaisia kangaspaloja ja muutamia käsityölehtiä.

Islantilaiset ovat tunnetusti ahkeria neulojia. Islantilainen työkollegani tiesi intohimoisen harrastukseni ja vei meidät, naispuoliset suomalaiset edustajat erääseen tehtaanmyymälään, missä myydään suomalaisillekin tuttuja Lopi-merkkisiä villalankoja. Siellä oli sattumalta jokin kampanja ja kaikki langat myytiin 15 % alennuksella.

Muiden työkaverien tutkiessa postikortteja kirjakaupassa katselin kirjoja. Tämä islantilaisten perinnelapasten opas on tietysti islanninkielistä, mutta kaaviot ovat aika hyviä. Islantia taitamaton voi itse laskea, montako silmukkaa tarvitaan, ja kokeilla mallitilkun kanssa.

Ennen kuin lähdin tälle kesälomalle, tein vielä yhden ulkomaantyömatkan Irlantiin, Dubliniin. Kuuluisan Trinity College Dublin-yliopiston vieressä oli ostoskatu. Ystävieni kanssa tehtiin tarkastuskäynti ja huomasin erään turistikaupan ikkunasta lapun, jossa sanotaan, että yläkerrassa myydään villalankoja. Siellä oli ollut irlantilaisia aran tweed-lankoja myynnissä. Värivaihtoehtoja oli paljon, mutta kallistuin silti sammaleenväriseen.

Kun kerään itselleni villalankoja matkatuliaisiksi, täytyy aina muistaa myös muita perheenjäseniämme. Ne tuliaiset saavat olla muutakin kuin villaa.