Sain graduni painoon kesäkuun lopussa ja se hyväksyttiin samalla viikolla Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella. Olin niin helpottunut ja lupasin itselleni, että voin neuloa niin paljon kuin haluan. Mökin yläkerrassa odottaa valtavan iso lankavarasto. Tuli sitten ongelmia: mitä tekisin ensimmäiseksi? Hypistelin lankoja pitkään ja selailin käsityölehtiä. Do it -lista on pitkä, pitkä... Kuvassa sukkia Novitan Nallen Kesäkimppu-langasta (otettu viime vuonna, 2012).
Ilahduin, kun Novita alkoi myydä suomenlampaan villalankoja pari vuotta sitten. Kun nämä Suomivilla-kerät olivat poistomyynnissä, niin mulle, pienelle maailmanparantajalle tuli hätä: halusin niille hyvän kodin. Älkää kysykö miksi :) Mielessäni oli jokin simppeli villapaita, kuten aina, ja etsin sopivaa ohjetta jonkin aikaa. Lopulta rohkenin tekemään paidan itse ja aloitin ylhäältä alas. Jouduin toki purkaamaan työni pari kertaa, mutta paksulla langalla neulominen oli kuitenkin nopeaa, joten purku ei haitannut. Kun vartalo-osa oli valmis, huomasin vartalon keskellä värieroja. Voi ei, en muistanut katsoa kerien eränumeroita! Harkinnan jälkeen päätin, etten purkaisi ja neuloisi uudelleen, koska joidenkin mukaan eroja ei oikein huomaa heti. Kirjoitin ohjeen muistiin, mutta tätä voi, ilman muuta, edelleen kehittää ja muokata. Mielestäni rintaosan kohdalla kannattaa tehdä lyhennettyjä ja pidennettyjä kerroksia, jotta pusero tasaantuu kauniisti. Tällä kertaa en tehnyt. Villapaita lähtee mini
Kommentit
Lähetä kommentti