Olen aina neulonut sukkia, myssyjä ja huiveja, koska ne ovat nopeita projekteja ja helppoja lahjaideoita. Isompia töitä olen toki tehnyt, kuten boleroja ja neulejakkuja, mutta harvoin. Mua aristaa erityisesti kappaleiden ompelu, sillä pelkään, jos hihat eivät istu etu- ja takakappaleeseen hyvin. Olen tutustunut myös muihin neulontatapoihin, kuten esimerkiksi kaulasta harteille ja vartalolle-neulontatapaan (raglahihat), ja tykkään siitä kovasti. Silti näitä ohjeita on vielä vähän verrattuna niihin ohjeisiin, missä täytyy ommella kappaleita yhteen. Tässä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin harjoitella. Olivathan ensimmäiset villasukkani erinnäköisiä kuin viimeisimmät tekemäni sukat...
Näin eräässä kaupassa Novitan Isoveli-langat tarjouksessa ja lempivärini, sinapin väri, oli juuri siinä tarjoushyllyllä. Ajattelin, josko tekisin niistä langoista perusvillatakin, jota käyttäisin syyspäivinä esimerkiksi pihatöissä tai koiralenkillä. Tuumasta toimeen! Kappaleiden teko oli nopeaa, sillä Novitan Isoveli-lanka on paksuhko ja puikkojen suositus on 5-6. Työhön meni 700 g lankaa.
Taka- ja etukappaleiden kiinnittäminen oli helppoa, mutta mua jännitti, kun aloitin hihojen kiinnittämisen. Ompelin ja purin monta kertaa, koska en ollut tyytyväinen tuloksiin.
Lopulta sain villatakin valmiiksi. Hihat istuivat melko hyvin, mutta saatan höyryttää joitakin paikkoja, että hihojen reunat tasoittuisivat. Kuulemma käytössä pienet epätasaisuudet tasoittuvat. Toivotaan niin. Olen kuitenkin tyytyväinen takkiin. Tästä saisi kunnon kaverin syysilloiksi.
Löysin pienen kauneusvirheen. Olin nimittäin kutonut takakappaleeseen 2o 2n-resorin ja etukappaleissa taas on 1o 1n-resorit. No niin, kukapa sen huomaisi.
Ilahduin, kun Novita alkoi myydä suomenlampaan villalankoja pari vuotta sitten. Kun nämä Suomivilla-kerät olivat poistomyynnissä, niin mulle, pienelle maailmanparantajalle tuli hätä: halusin niille hyvän kodin. Älkää kysykö miksi :) Mielessäni oli jokin simppeli villapaita, kuten aina, ja etsin sopivaa ohjetta jonkin aikaa. Lopulta rohkenin tekemään paidan itse ja aloitin ylhäältä alas. Jouduin toki purkaamaan työni pari kertaa, mutta paksulla langalla neulominen oli kuitenkin nopeaa, joten purku ei haitannut. Kun vartalo-osa oli valmis, huomasin vartalon keskellä värieroja. Voi ei, en muistanut katsoa kerien eränumeroita! Harkinnan jälkeen päätin, etten purkaisi ja neuloisi uudelleen, koska joidenkin mukaan eroja ei oikein huomaa heti. Kirjoitin ohjeen muistiin, mutta tätä voi, ilman muuta, edelleen kehittää ja muokata. Mielestäni rintaosan kohdalla kannattaa tehdä lyhennettyjä ja pidennettyjä kerroksia, jotta pusero tasaantuu kauniisti. Tällä kertaa en tehnyt. Villapaita lähtee mini
Kommentit
Lähetä kommentti